Potta, petkele, pitkospuut
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 441
- Potta, petkele ja pitkospuut.
Mikähän niitäkin yhdistää. Ei luulisi, että mikään, mutta kylläpä vain. Näin kevähällä ainakin.
Tuskailin ääneeni jäätyneen portinpieleni saamista kesäsulakuntoon. Varjoinen paikka kun on, niin jääkin on sen mukaista. Koskapa aurinko ei sulata, niin itse on yritettävä ”ojittaa” sulaveden kulkua yli jäätikön. Lapsuusajan puljut mielessä.
Jos ei Pirkka-neuvot ole saatavissa, niin ”ihan kaverin puolesta” -kysely tuotti jos jonkinlaista neuvoa. Suolat, kahvinporot, padassa lämmitetty vesi... Vinkkejä riitti.
- Petkele käyttöön. Petkeleen kylä on muuten Siikaisissa. Monet rattoisat hetket on siellä tullut vietettyä. Mutta tämä pikkukirjainpetkele. Kyllä. Käytetty on, vaan ei auta, en jaksa.
- Lämmin pissa. Jus joo. En nyt sentään portin pieleen kyykkäile. - Ei kun ota potta käyttöön.
Joopa joo. Harkintaan. Tähän vinkkiin johti eräskin portinpielen koirankusetusjuttu.
Tässä vaiheessa tuli mieleen jo pitkospuut. Jos vaikka sellaiset. Suulista varmaan värkit löytyisi.
Puusta taas tuli mieleen lämpö. Tuoretta klapia on pihassa kasassa kesän hellittelyä odottamassa. Kuivana sitten aikanaan pienhiukkaisia lisäämään ja naapurustoa savuttamaan. Ainakaan vielä niiltä suunnilta ei ole tullut moitteita. Olenhan puhunut mukavista naapureistani. Terkut heille.
(blogistani 19.3.2022)
Yöllinen korkkirumba
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 552
Miks´ kaikkee täytyy muuttaa.
Kaupassa tavaroiden siirto hyllypaikoista toiseen juuri kun olin oppinut muistamaan mitä missäkin on. No. Ymmärränhän minä. Bisnestähän se. Etsivälle tulee kaiken maailman heräteostokset hankittua. Turhaa tavaraa, vaikka vaan jauhopussin ostoon lähdin.
Tämä sotekin. Laitanpa siihenkin lusikkani. Miksi koko paletti piti uusia. Olisi korjattu huonot systeemit ja osaset ensin ja jos vielä olisi puhtia, niin pantaisiin loput asia kerrallaan kuntoon. Tämä on mun mielipiteeni. Nyt tuntuu ettei mikään mennyt putkeen ja pallo pyörii. Samanlaista ”vähin erin korjaamista” voitaisiin harjoittaa monessakin kohdin.Pullonkorkkimuutos. Direktiivit vaativat. Korkin on pysyttävä pullossa kiinni, jottei hukkaanu huonoon seuraan. Saastuttamaan maailmaa. Ei sen vissiin niin väliä, jos vaikka koko pullo hukkaantuu. Ymmärrän kyllä, että maapallomme on pelastettava saasteelta, muoviroskaltakin. Mutta, mutta.
Yöllinen episodini silmät ummessa ja tolkkukin varmaan hakusessa.
Olen tottunut jonkinasteen pakostakin pitämään juotavaa sänkyni vieressä, jos vaikka jano yllättää ja yllättäähän se. Vesiklasi on tullut koettua, mutta kun sitä haroessa se usein kaatuu, niin olen siirtynyt ”pulloon”. Hyvin olen onnistunut siitä hörpyt ryystämään vaikka silmät kiinni. Ja vieläpä laittamaan korkinkin kiinni. Nyt on toisin.
Herään, janottaa, haron pulloa. Väännän korkin auki. Onnistuu. Sitten hörppy. Se ei kuitenkaan kaksisesti mene. Rinnus kastuu. Korkki on suupielessä kiinni, siirron jälkeen kutittaa nenää. Molemmat kädet käyttöön, toisella kädellä pullosta ja toisella kädellä korkista kiinni, jotta kohdistus suuhun ilman korkin häirintää onnistuu. Yöpaita jo kastuikin.
Kulaus ja korkki kii, sanos entinenkin akka.
Korkki siis pitäisi saada kiinni. Otan otteen korkista ja pullon suusta ja kohdistan. Ei onnaa. Yritän uusiksi, siis edelleen silmät kiinni, jotten heräisi. Ei tunnu kohdistus onnistua. No. Nyt olen hereillä ja kunnolla. Laitan valon ja käyn askareen pariin. Nostan korkkia, jotta saisin sen osumaan pullon suun kierteeseen. Ok.
Takaisin sänkyyn, valot pois. Samaten käy unen. Poissa on. Tulipa kuitenkin tuo juomapuoli hoidettua.
Mitä tähän vielä sanoisi. Ei kait mitään. Ei se auta kummiskaan.
Kohti kevättä
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 426
- On se ilmoja pidellyt. Kyllä. Jo vain rupeaa tuo talvikausi tuntumaan pitkältä. Soisi jo auringon lämmittävän. Mutta maltetaan. Vielä sitä pihapiirin perkuuhommaakin piisaa aina kyllästymiseen asti. Jos nyt on luonut lunta, niin kesällä sitten ruohonleikkuuta. Sitä tämä mökkiläisen elämä. Mutta kivaa on, kun hommat ottaa siten. Ei turhia paineita, muuta kuin rahan riittävyydestä.
Vaikka puita pesissä polttelee ilmapuhallin apuna patterisähkölämmityksen vähentämiseksi, on nuo sähkölaskut olleet varsin mittavat. Huushollin kaikki härpäkkeet, monet kenties turhatkin, vievät oman osansa kulutuksesta. Ne tietty on omia valintoja ja niistä rokotetaan. Mutta tuo asuminen. Joku sanoisi, ja on sanonutkin, että kyllä omakotiasujan kelpaa rahallisesti verrattuna vuokra-asumiseen, mutta tokkopa ihan niin. On ne kuukaisimenot tässäkin verrannolliset muihin asumismuotoihin. Olen jo vuosia laskenut asumiskulut ja on niistä kunnon kuukausivuokran saanut laskettua.
- Ei niin huonoa, ettei mitää hyvääkin, sanoi äiti useinkin tarjotessaan otettavaksi jotain palvelusta, tavaraa tai vaikka ruoan särvintä. Otettava oli ja otettiin kiitollisuudella vastaan. Ei ollut huono oppi. Tänäkin päivänä tuon muistan. Ei pitänyt ylenkatsoa annettavaa hyvää tarkoittavaa elettä. Siksi kait minäkin usein puhun kolikon kahdesta puolesta. Jos ei aina ole kaikki mallillaan, niin kunhan kolikko pyörii ja kääntyy toiselle sivulle, voi kenties kokea jonkinlaisia onnen hetkiä.
Nytkin on pienoinen onnen hetki. Pesässä puut rätisevät, tuovat pirttiin lämpöä, vaikka ulkona on lähes vesikeli. Ainakin saa sukat kuivumaan muurin kylkeen.
Mitäpä tässä muuta kuin kahvin keittoon. Pohditaan sitä kolikon toista puolta sitten kun sen aika on. 
