Väriä, raikkautta, nautintoa satoa taikka ei. Sitä syksy minulle merkitsee. Ja totta.
Tämänvuotinen puutarhasatoni jäi aika laihaksi. Pienimuotoinen puutarhaviljelmäni on kylläkin sellaista laatua, että tuleeko satoa tai ei, ei se minua suuremmin haittaa. Toki enempi olisi vastaanotettu. Ainakin olen yrittänyt. Olen siis yrittäjä. Tekemistä riitti eikä aika tullut pitkäksi, jotta siitä täytyisi liiemmin valitella. Ja ainahan voi lähteä pihapiiristä ulos maailmaan. Niinkin on tullut tehtyä. Ei sentään ulkomaille. Kyllä kotikulmat meikäläiselle riittävät. Ikä ei enää anna myöten lähteä kauaksi suhmuroimaan. Eikä sen puoleen pörssikään.
Satoa se tämäkin
Kovin on pienenpuoleista, mutta miniksi tätä lajiketta kuvattiinkin. Tertut alkoivat vihdoin ja viimein tuottamaan hedelmää ja jopa punastumaan. Alun kylmä kausi verotti osaltaan lähtölaskentaa.
Matalaksi se jäi myös aurinkoinen kukkainen. Mini-sellaista senkin siemenpussin kyljessä luki. Ei sen puoleen. Kookkaampikaan versio ei komeudellaan silmää hivele. Jopa perunasato ei runsaudellaan täyttänyt laaria. Laihaksi ja pienimuotoiseksi sekin jäi. Ja punaiset tertut marjapuskissa. Rastaat ehtivät ensin. Jättivät kylläkin vihreät minulle. Hyvä näin.
Jotkut kyselivät, että entäs omenat. Juu joo. Ei tullut siitäkään satoa. Juuri ja juuri pienen purkillisen hilloa sain tekaistua. Siinä se.
Mitä, mitä. Valitusta toisen perään. Ei nyt sentään. Olen nauttinut ja nautin edelleen sekä kesästä että nyt syksyn kauneudesta. Ja kun lunta aikanaan jossain vaiheessa tulee, niin nautin siitäkin. Pesään puita vanhan pirtin kakluunia lämmittämään ja ulos lumikolan varteen. Onhan se hienoa sekin.
Tässä toisenlaista Terttua.
Kun ei kerran omista marjoista limonaatia ja muutakaan juotavaa saatu aikaiseksi, niin ystäväpä löysi tällaista nimikkojuomaa.
Ja kas, vieläpä tuollainen vanhanaikainen korkki pullon suulla. Sen kun (joskus) avaan, niin ei ainakaan juomisen tiellä ole nokkaan nakkelemassa. Kiitosta vaan muistamisesta.
Kesä on takana ja uusi vuodenaika käsillä. Juuri eri vuodenajat omine juttuineen piristävät. Niin kuin tämä syksy. Nyt kun pienikin sato on saatu korjattua, niin muut pihatoimet ennen talven tuloa työllistävät mukavasti. Ei tohdi edes kremppoja murehtia. Hommat on tehtävä, kolotti paikkoja tai ei.
