On se toisaalta hyväkin asia, ettei aina ole kahta samanlaista päivää. Paino tietty sanalla aina. Totuuden nimissä, joskus, tai useinkin, tuntuu, että taas tätä yhtä ja samaa. ”Entisellään” on usein vastaus kysymykseen: Mites voit?
Hyvä kuitenkin, että edes entisellään. Mitä sitä nyt perusporilainen toiselle avaamaan kaikkea mahdollista mitä päivään tai päiviin on sisältynyt. Toki tuo naamakirja face on sellainen kirja missä melkeinpä kaikki aivastukset ja sen seurauksetkin kirjataan. Ja jos ei omaa sisintä siellä avata, niin ainakin haukutaan ja mollataan porukkaa, vaikka ei kuuna päivänä ole henkilöistä kuullutkaan. Riittää kun on eri mieltä. Tai ainakin luulee niin.
Face on kaikkiviisaita täynnään. Edes asialliseen tekstiin ei kuitenkaan saa venkuroimatonta vastausta. Ei hyvä. Mutta jos tuo on ainoaa henkilön”kohtaavaa” toimintaa, niin mikä minä olen siihen enempää kommentoimaan. Onko "isokenkäisistä" otettu mallia, ettei vastuuseen joudu sanomisista. Pistää vihaiseksi eräänkin ison maan lentelijän liiankin lennokkaat puheet ja haukkumiset. Mihinkähän liemeen nyt minä julkitulostani joudun. Tästäkin. Toki ystävät ovat luvanneet tulla rautaportille kannattelemaan eloani. Kiitos lupauksistaan, joihin saatan uskoakin.
Minun aivastukseni ja aivoitukseni löytyvät tästä blogista, jos olen ne tänne päättänyt präntätä. Jos lisäkysymyksille tiedusteluineen on aihetta, niin kuulumisiani voi kysellä minulta suoraan. Vastaan mitä vastaan.
Jokapäiväistä elämääni on mm. tämän tietokoneen kanssa hääriminen. Voisi sanoa, että pakostakin. Nettiin kun on tuupattu pienet tiedon murusetkin ja niistä eri sivustoilta löytyvistä murusista on sitten yritettävä saada kokonaisuus miten edetä. Voi tietty kilauttaa kaverille, jos sieltä saisi nopeampaa apua. Ja kilauttaa voi muutenkin samalla kuulumisia kysellen. Liian usein tekstaillaan ja peukutellaan erilaisin kuvakehymiöin. Vaarana on, että tämä johtaa väärinkäsityksiin ja -ymmärryksiin. Kannattaa siis varmistaa asiat puhumalla eikä jäädä pohtimaan oman pään sekavia tuotoksia.
Kun noita kalliita paperilehtiä en ole tilannut eikä monia ”entisiä” enää edes ole, niin täällä netissä luen uutisia, viestittelen, osallistun sinne sun tänne ja teen itseni tykö tälläkin sivustolla. Tästä päästiinkin ns. aasinsiltaa pitkin siihen, että Sivutien toimituskunta haluaisi sinunkin osallistuvan teksteillä, kuvilla, runoilla, mielipiteillä, ruokaohjeilla ja ties millä tähän tavallisten kansalaisten sivustoon. Peukutukset ja pienet kommentitkin auttavat. Eli onko aihetta jatkaa vai pannaanko pillit pussiin, kuten niin monesti tänä päivänä on käynyt ja käymässä. Saksittua ja saksimista on jo nähty liiaksikin. Ei kai nyt mekin?
Vakiintuneen päiväohjelman voi muuttaa monet pienetkin asiat. Se, että kaveri kilauttaa olevansa sairaana, jopa sairaalassa. Tämä saa ajatukset aivan uusille urille. Päiväryhtmi sekoaa täysin.
Suunnitelmat voivat muuttua, kun vanha auto pitäisi saada katsastuksesta hyväksyttyä. Kannattaako edes talvirenkaita vaihtaa, jos inssi stoppaa kulun? Tämänkin myötä päivän suunnitellut tekemiset onnahtelevat.
Muutama tovi voi ajasta mennä toisin, kun tulee pikasiivous. Hillopurkin, kahvikupin, kattilan tms. putoaminen käsistä. Hetkeksi tulee kiirus muuhun kuin suunniteltuun.
Entä sitten vaikkapa hammaspaikan irtoaminen. Miten edetä. Soitanko heti lekuriajan vain siirrynkö sosepuolen kuluttajaksi ja miten pitkäksi aikaa? Entä olisiko kunnallinen halvempi ratkaisu, mutta toisaalta yksityiselle pääsisi nopeammin.
Kas näissäpä pulmia, joten jonain aikoina pitänee vain nollata itsensä, olla ”entisellään” ja kenties saavutettamattomissa.
En kuitenkaan pitkäksi aikaa jää näppejäni nuolemaan. Kyllästyn ja kaipaan liikkeelle lähtöä. Tekemisessäkin.
Toivottavasti kohtaamme, joko täällä sivustolla tai livenä kasvokkain jossain kohtaa kulkemisiamme. Hymyillään edes, kun tavataan.
P.S.
Hetki sitten kaveri soitti ja ihmettelin ajan kulumista. Pari tuntia ”hukassa”. Näin se aikatauluni muuttui jälleen. Onneksi on päivää jäljellä iltapuuron keittoon.
