Kunhan ei vilu ja nälkä kimppuun pääse niin kelpaa elellä. Kun molempiin on päässyt joskus menneisyydessä tutustumaan niin tässä iässä osaa jo arvostaa sitä että saa kaikessa rauhassa illan tullen ja päivän töiden jälkeen syödä vatsansa täyteen ja kellahtaa loikoilemaan sateen- ja tuulensuojassa, useimmiten jopa lämpimässä kohtuullisesti kalustetussa torpassaan. Aika pitkään, muistaakseni ihan vuosikymmeniä, olen jo pystynyt syömään melkein joka päivä -joskus paremmin ja joskus vähän huonommin.
Mutta semmoista että ruuan kanssa pitäisi leikkiä, yrittää olla vähän hienompi ihminen kuin onkaan ja jotenkin erikseen sitä harrastaa, esitellä että noin huonoa minä en syö ja että tuota ja tuota voisin vain just määrätyllä tavalla laitettuna nieleskellä... Semmoista en ole koskaan oppinut enkä kai ryhdy opettelemaan. Enimmäkseen olen elämässäni syönyt sitä mitä on tarjottu tai mitä olen itse saanut laitettua. En minä tunne oloani edes mukavaksi jossain ravintolassa jossa selvän ruokatilauksen lisäksi kysellään että mitenkäs se liha paistetaan... ja mitä mausteita ja lisukkeita saisi olla ja mitä sitten jälkiruuaksi... en kai tunne edes siihen tarvittavia sivistyssanoja joita välillä pöytäkaverit ovat suoltaneet ... Ulkona olen, koko hommasta. Eikä se haittaa, kun sentään vielä kykenen itse soppani keittämään..
Sitten, jos ja kun tulee se aika ettei enää edes perunakeitto tai makkaranpaisto onnistu niin kai jotain vaivaistalopaikkoja sentään jätetään näistä leikkauksista huolimatta? Sinne sitten. Mutta kun en enää ruokaa nälkääni saa laitettua niin lienen muutenkin jo siinä kunnossa etten ihan täysillä enää tajuaa missä minua pidetään ja mitä syötetään. En siis ala siitä vielä murhetta kantamaan.
Yksinkertaisten ruokien laittaminen ei kovin vaikeaa ole, jos joku keittolaite on käytettävissä. Ja menee moni ruoka raakanakin, kun nälkä tulee. Oikeastaan se perunoiden keittäminen ja kastikkeen tai jonkinlaisten keittojen tekeminen kuulunee ihmisen välttämättömiin perustaitoihin - ja myös perusoikeuksiin. Kannattaa omasta mukavasta olosta huolimatta muistaa se, ettei oikeutta vatsansa täyteen syömiseen ole läheskään kaikilla ihmisillä. Ei enää edes suomessa. Kovin tiukalle vedetään kaikkein heikompiosaisten mahdollisuuksia.
Ei ole tuo ruokalautaseni sellaista silmäniloa kuin ruokailusta taidetta tekevä haluaisi itselleen. Kun sitä syön mitä sattuu olemaan ja mitä helposti laitettua saan. Toissapäivänä tuota söin. Edellispäivän keitettyjä perunoita paistoin, samaan pannuun silppusin makkaranpätkän, lautaselle mustikkaa ja puolukkaa sutattuna ... se taisi sitten olla se vitamiinipuoli? Kastike, kermaan tehty sentään, sienistä ja sipulista . Nälkä pysyi loitolla ja minulle se , kuten kerroin,on olennaisin asia, mitä ruokaan tulee.
Kun maailmantilanne on mikä on, olen ottanut ihan vakavasti ne kehotukset pitää kotona sen verran ruokaa ja vettä varastossa että edes muutaman päivän pärjää vaikka kaikki , niin vesi kuin sähkökin katkeasi. Luulisin etttä viikon pärjäisin ihan hyvin, ja seuraavankin vähän syömistäni hilliten. On säilykkeitä, jauhoja, ryynejä, sokeria, pakastin tiukkaan sullottuna maksalaatikoita. Löytyy hernekeittotölkkejä melkoinen pino, perunaa ja maitojauhetta, kuivattuja sieniä ja makaroonia... lihaliemiä ja mausteita, siirappia ja rusinoita -ja vettä paitsi hellalla isoissa kattiloissa myös kaupan vesikanistereissa -se kun kai säilyykin helkutin pitkään juotavana. Tuskin siis torpassani nälkään kuolen, ihan hetimmiten.
Eilinen ruoka taas määräytyi sen mukaan, että törmäsin kaupassa mukavaan tarjoukseen. Ämpärillinen perunaa, sipulia, porkkanaa, kaalia ja vaikka punajuuria vitosella. Ja muoviäpäri kuului hintaan! Se muoviämpäri, sillä saa ihmisen houkuteltua mihin tahansa! Jauhelihaa ostin lisäksi ja puuhellaan kun muutenkin tulen tein niin keittelin kymmenen litran kattilallisen kaalikeittoa. Taitaa riittää jopa kolmeksi päiväksi, niin raskasruokainen kuin olenkin. Nyt, tämän kirjoittamishetken jälkeen voisinkin sitten tehdä pinon voileipiä ja asetella itseni sängylle lueskelemaan... puputan siinä sitten samalla , mitä muuta tässä äijä iltaansa kaipaisi.-
