Nimittäin talviaika. Ja tietty se ”manuaalisesti” eli sorminäppäryyttä vaativan perustaskunauriin viisareiden vääntely uuteen kohtaan. Kyllä päättäjät sen tietävät. Talvi on tulossa.
Jos ja kun omistaa kaikenmaailman älyorientoituneet härpäkkeet, niin ei tarvi muistaa mitään. Ainoastaan, kun aamusella herää, niin jää miettimään, että ”mikä maa, mikä valuutta?” Eli, olenko jostain myöhässä vai olenko menossa paikalla liian aikaisin. Kumpikaan ei ole järin mieltä ylentävää.
Muistuupa mieleen tosijuttu edellämainittuun. Tapahtui ajankohtana, jolloin olin vielä työelämässä ja kellojen viisareiden siirtelyt pari kertaa vuodessa ajankohtaisia. Ja kun ”tekevälle saattuu”, niin sehän oli päivänselvää, että niinhän siinä jossain vaiheessa käy. Ei varmaan naurattanut aikoinaan, ehkä myöhemmin. - Isänikin aina jaksoi sanoa, että kaikki mikä on mahdollista tapahtua, niin sehän tapahtuu.
Jotenkin näin se meni. Muistaakseni.
Aamupalaverit, jokaviikkoiset, olivat aina samaan aikaan aikaan. Mikä sen parempaa. Helpompi muistaa, saati aina aikoja muutellen. Mutta, kuten niin moni tietää, niin lähes aina joukostamme löytyy henkilö, joka saapuu paikalle viimeminuutilla tai hieman sen yli. Tuttua, eikö vain. Joskus se saattaa harmittaa paikalla olevia tai ehkä myös itse paikalle saapuvaa. Totuttu tapa. Niinhän se tässäkin.
Tämä mukava herrasmies ja hieno työtoveri päätti korjata kerrankin tilanteen.
Laittoi kellon ajoissa muistuttamaan palaveriajasta. - Yllätän ja olen kerrankin ajoissa paikalla -ajatuksin. Arvannette varmaan miten kävi. Oli melkein tunnin myöhässä. Kas kellonviisarit osoittivat vanhaa ”väärää” aikaa. Se siitä. Jatkettiin päivän töitä entiseen malliin.
Kellotuksista voisi kertoa yhden jos toisenkin tarinan, mutta jääkööt tällä kertaa.
Tätä viisaria ei siirrellä. Lehmänkelloni yhden viisarin kilkatus saa kyllä kuulijan liikkeelle. Soittajalla on sanottavaa.
Ei kellojen siirtely lopu vielä lähiaikoinakaan. EU-maat eivät ole päässeet sopimukseen pysyvästä aikavyöhykkeestä, vaikka Euroopan parlamentti äänesti siirtymisestä luopumisen puolesta jo vuonna 2019. Jäsenmaat eivät ole päässeet sopuun pysyisikö aika kesä- vai talviaikana. Toistaiseksi kellojen siirto tapahtuu lokakuun viimeisenä sunnuntaina (talviaikaan) ja maaliskuun viimeisenä sunnuntaina (kesäaikaan).
Talviaikaan siirrytään tänä vuonna sunnuntaina 26. lokakuuta. Kelloja siirretään tunnilla taaksepäin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Kun kello on 04.00, se muutetaan klo 03.00:ksi.
Minä en muuten yöllä kelloja siirtele mihinkään. En edes viisareita. Ajoitan homman etukäteen tehtäväksi, jotta yöuneni ei keskeytyisi moisesta.
Teettää talviaikaan siirtyminen muutakin kuin kellon tarkkailun. Pimeys iskee ja valonpilkkuja pitää saada sinne sun tänne. Otsalamppu taitaisi olla hyvä valinta. Kolat ja lapiot on jemmattu valmiiksi otettaviksi, kun niiden tarve on. Myös hiekoitussepeli tällaisen kaltevan pihani turvallisen kulun varmistamiseksi. Voisin tietty ottaa potkukelkan kellarista ja surffailla sillä, mutta koska minulla ei ole nastoja tossuissa ja vanhat piikkarinikin ovat hukkapiilossa, on varmistettava hiekan riittävyys pihapolulle.
Olenko valmis tulevaan?
Luulisin. Niin valmis, kuin tällainen vanha akka vain voi. Ties silti, vaikka ”tuliaishakumatka” muuttaisi kaiken.
