Metsä on tähän aikaan vuodesta ensi talvea ajattelevan tavaratalo. Ilmainen, perhana sentään! Senkun menet ja poimit, kannat kotiin ja perkaat ne mitkä perata täytyy. Suppilovahveroa minulla on, kuivattuna edellisiltä vuosilta, mutta kun se säilyy vaikka vuosikymmenet niin ei lisä pahaa tee.
Jos sitten puolukkaa isoina punaisenkirjavina mättäinä, sopivalla poimintakorkeudellakin, tarjolla on, niin en ohi kulje. Kyllä ne minulle kelpaavat. Puolukkakin kun on just sellaista helppoa tavaraa, säilyy omassa liemessään kun vähän suttunuijalla survoo eikä mene mitään sokeria sekaan laittamaan niin säilyy, säilyy.. Ei muuta kuin ämpäristä tai minkä paljun onkin astiaksi löytänyt, aina kulhollinen jääkaappiin (ja siinä voi sitten jo makeuttaakin, ei se hetkessä käymään lähde).
Suolasienet, tottakai, sienisalaatti on talvipakkasilla vallan mainiota melkein minkä tahansa ruuan kanssa (no, ehkei kaurapuuron joukkoon?)
Tämän voi vaikka laskea osaksi suositeltua kotivaraa, näissä oloissa itseään rikkirepivässä ja tappelevassa maailmassa tuntuu että suositeltu kolmen vuorokauden selviytyminen ihan itsekseen kun kaikki on poikki, vedestä ja sähköstä alkaen, tuntuu kyllä ehdottomalta minimiltä. Jos tosiaan sellainen tilanne tulee että lujaa kolisee ja infra tuhoutuu, ei sitä mikään teräsmies vaikka Fantomilla ja Batmanilla vahvistettunakaan, kolmessa päivässä kuntoon laita. Parempi on itsekunkin hiukan varautua siihen että aikaa voi kulua vähän enemmän.
Ei sienissä juuri ravintoarvoa ole, joten ei niillä elämää pitkälle jatketa. Eivät ne siis mitään ratkaise kun tosi on kysymyksessä. Mutta lisänä kitenkin. Se puolukkatiinu onkin sitten jo tehokkaampi ase uhkaavaa nälkää vastaan. Tarvitaan muutakin, tottakai. Mutta apunsa on näistä metsän antimistakin. Talvella se sitten onkin jo myöhäistä tuota asiaa ajatella.
Menen siis metsään, kun tämä ja huominen päivä vapaita työstä ovat, ja ilma on mitä parhain. Mahtuu sinne metsään muitakin, eivätkä sienet ja marjat heti lopu. Sinne siis vaan, muutkin. Mutta älkää eksykö, jos ette ole tottuneita metsässä liikkumaan niin suosittelen ainakin kompassia mukaan, siinä nenä melkein maassa haahuillessa menee äkkiä suuntavaisto sekaisin. Ainakin minulla.
