On tuota köyhyyttä niin monenmoista. Keskusteltiin tuossa jollain netin köyhyyspalstalla siitäkin mahdollisuudesta että joku maiden ja torppien omistaja voisi hyvinkin antaa mökin asuttavaksi tietyillä ehdoilla... eli työtä siinä olisi sen mökin hyväksi tehtävä, luultavasti paljonkin, eikä siitä maasta millään tekemisen määrällä siirtyisi neliötäkään tekijän omistukseen.
Ei oikein hyvä kontrahti, paitsi sen omistajan kannalta.
Olen asunut tässä mökissäni, 130 vuotta vanhassa, nyt yli 30 vuotta. Kun en enää pystynyt kaupungissa vuokralla asumaan. Köyhyyteni takia, nimenomaan, kyllä kai siellä muuten olisin viihtynyt. Paljon olen tässä työtä tehnyt, alkaen siitä kun nostin tunkilla nurkkaa, halkesi savupiippukin ja sen sitten purin ja muurasin uuden. Ala- ja yläpohjan sammalet kannoin ulos ja vaihdoin villoihin...seinät uusiksi...semmoista pientä. Ikkunat vaihdoin pikkuisen paremmin lämpöä pitäviksi sitä mukaa kun varakkaampien ikkunavaihdoista jäi heidän jo hylkäämiään mutta parempia toki kuin ne minun sata vuotta vanhat kaksilasiseni. Lattialaudat? Ei ne uusia olleet edes silloin kun ne kiinni naulasin. Muualta purettuja, ja naulat nyppimällä vielä minulle parempia kuin entiset. Eteenpäin se oli ja talvella jopa hymyilin.
Melkein lottovoitolta tuntui se kesä jolloin tein yhdelle varakkaammalle uuden katon -ja hän antoi vanhat kattopeltinsä minulle! Tämä mökki pitää vettä!
Mutta, kun olen tällä lueskellut vaatimustasoista, että vähintään kaksio ja tasalämpöisestä talosta jossa tuosta vaan hanasta tulee lämminkin vesi ja joku muu tekee lumityöt että pääsee isommalle tielle kohti työpaikkaansa jne...
Pakko on tunnustaa että en minä näillä rahoillani ja tuloillani pysty semmoista elintasoa rakentamaan. En, vaikka tämä suon ja rautatien reunassa oleva savinen maapala on jo nyt ihan omaani, ja voin siis siihen hakata rahani ajattelematta että jonkun muun omaisuus siinä kasvaisi... miten jos tosiaan tällaisen saisi vain asuttavakseen ja kunnossapidettäväkseen... en kyllä suosittele.
Varsinkin kun heti alkuun huomasin ettei tällaista vaatimattomaan asumiseen tyytyvää yhteiskuntakaan pidä siinä mielessä ihmisen arvoisena että jotain tukia ja avustuksia tähän saisi.
Kyllä taitaa helpommalla pärjätä kaupungissa jos siihen suinkin rahat riittävät. Vasta todellisen köyhyyden iskiessä tulkaa perässä. Ja repikää hartioistanne minkä irti saatte. Mutta realistina kehotan kahteen kertaan harkitsemaan sitä elintason pudotusta. Vasta pakon edessä kun köyhyys on totaalista.
