- On aika auringon. Toivottavasti ja kautta Suomen. Näin ainakin lomalaiset tykkäisivät. Kyllä muutkin. Eläkeläisen kroppaakin auringon lämpö hivelee, jos ei muuta ole tarjolla. Sateet viilentävät mukavasti, myös sitä kuumennutta kehoa, ja tykkää se luontokin vilvoittavista kasteista. Jos nyt ei koko kesää sada, niin hyvä.
- Käynti meinasi tyssätä. Labrakokeisiin, johon lääkäri oli kirjoittanut lähetteen. Olin ajankin varannut. Kutsu sisään ja kas kummaa. Lähetettä ei näkynyt tietokoneen sisuksista. Lääkäri ei ollut painanut sitä enter-nappulaa. Luulisin. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun tuollainen tapahtui kohdalleni. Hoitaja kertoi, että tämä olisi melko yleistäkin.
Homma kuitenkin hoitui, vaikka pelästyinkin, että paastoni ja jääkappiin tirkistelyn välttäminen olisi mennyt hukkaan. Ei. Onneksi minulla oli PAPERIversio otettavista laboratoriokokeista. Hoitaja otti tarvittavat veritipat purkkeihin ja lupasi hoitaa läheteasian. Kiitin ja kiitän vieläkin. Kiitos hyvin asiallisesta palvelusta. Nyt tuloksia ootteleen.
- Oli pienen pähkäilyn laita. Tökkimiseksi meni, kun vihdoin päätin osallistua näihin suomenmaan digiseremonioihin. Suomi.fi. Sehän se. Puhelinsoitolla olisin kuulemma pärjännyt, mutta ajattelin ottaa askeleen eteenpäin tässä omassa digitaivalluksessani. Jotta sain sähköisesti varattua ajan tuolle edellä mainitulle labrakäynnille, niin rohkenin lähteä siihen fiihin. Aikansa naputtelin tietoja ja suojauksia, pientä mietintää, mutta onnistuin. Nyt sitten vain odottelen tässäkin asiassa mitä tuleman pitää. Sieltä kuulemma löytyy se viranomainen, jota ei enää kasvokkain näy. Lähettelee lippuja ja lappuja ja niitä laskujakin sähköpostiini, jonne olen ne ”vapaaehtoisesti” kohdentanut. Ans kattoo kui tän akan käy. Löydänkö itseni vielä ulosottomiesten/naisten listalta. Huh huh tätä nykyaikaa. Tulee herra Chaplinin elokuva mieleen.
- Väistyi sade harjulta. Oli kattotalkoopäivä. Nyt kun sade ja paiste ovat vuorotelleet päivittäin, onnistui auringonpaiste pelastamaan päivän. Työ sujui ja valmista tuli. Seuraavana päivänä sitten satoikin ”kuin Esterin p...stä”.
- Juhannus, joka on kuitenkin vain kerran vuodessa. Joulu on sentään joka vuosi. Iloitaan näistä molemmista omilla tavoillamme. Yksin tai yhdessä. Keskikesästä kuitenkin nautiskellen, sillä pikemmin kuin huomaammekaan, olemme kesämme viettäneet ja matkalla – ties minne.
