Viirekymmene vuare takasii asioitaki mää muista! Niiko senki lauantaiehtoo ja viä vähä sunnuntaistaki ko mää meni Anna Baarii ehtoot istumaa. Ei mu pitäny siäl koko ehtoot ol, ko mää asui sillo jonkulaises avoliitoski yhre LeenaLiisa kans, se oli sil kertaa jääny kottii eikä ollu reisus mukan. Olsi kai mää siit hyvi kottii ajois kerinny, mut ko siihe tuli istumaa Rane, oikee hyvä kaverini ja sil oli mukan kans senaikane vakituine tyttöystäväns, Annuli.
Siin sit istuttii ja maailma asioit funteerattii eikä aja kulumist nii huamannukkaa. Ja tultii me juavuksiiki ko keskikaljaa mont tuntii ryypättii. Lähempän pualiyät me sit alettii kottiilähtöö hankkimaa ko baariki oli koht kiinni menos. Sillai me asiaa juanittii et mennää meil. Mää vähä meinasi sillaiki ettei se LeenaLiisa ny mul kovi kiukkune sit ol ko mää viä tuttui kavereitaki kyläilemmää. Rane ko oli ainaki LeenaLiisal kovinki tuttu , ko ne oli yhres aikasemmi ollu vuasikausii ja viäläki ihan hyvis väleis vaik olivakki aikanas eronnee. Ja hyvi tuli LeenaLiisa se Annulinki kans toimee, ei niilläkä mittä krännää keskenäs ollu. Semmone meil sit oli meinki ja lährettii hiuka horjumal kävelee toril päi, et otettais siält taksi ko se kävelemine tuntu nii epävarmalt.
Siihe maailma aikaa oli vaa semmone tapa et poliisit keräs kaupunkilta juapuneit yäks putkaa. Emmää kyl viäläkä tiär et mitä varte? Olisko siihe sit ollu jottai määrärahoi ja ne piti käyttää et tuntu tarpeelliselt se ihmiste kyäräämine ehtooyäst kaupunkil. No sillai siin sit kävi et mee pysätettii. Ja polliisit oli sil kertaa sitä miält et Rane on nii pali juavuksis et se viärää yäks Satakunnakarul polliisilaitokse putkaa. Ja mee muitte sit käskettii men hiljaa kottii pitämäti mittä ylimääräst kapellii, iha suu kii vaa koko matka.
Siin me sit oltii vähä niiko orvoks jäänein, mää ja Annuli. Katteltii toisiamme ja miätittii et mitäs me ny sit tehrää. Mää funteerasi et tairet men meil, ko me ny ollaa kahrestaa ja menneeks se selitys eres läpi et kyl meil Raneki fölis oli mut se joutu putkaa. Kyl me siin sit sillai päätettii et mennääki Annuli tykö. Otettii pirssi ja mentii. Ei meil siäl mittää hättää ollu, lämmin kämppä ja sevverra iso peti et hyvi siihe molemmat sovittii.
Aamu tuli, ninko ylleesä yä jälkee tullee. Mää heräsi ensi ja ymmärsi et mu o kyl parempi lähtee kottiipäi. Rane kumminki pääsee pia putkast ja siin tullee sit vaa turhaa selittellyy jos se mu siält löytää. Kävelle mää lähri , konnei matka nii kovi pitkäkää ollu. Siin lampsiesani mää yriti kasat miälesäni jottai selityst siit et misä mää oli yä ollu ja kui vast aamul oli tulos. Ei siit oikee valmist tainnu tul, mut kai mul joku tarina miälesäni oli.
Hiljaa mää koiti nii kuisti ko eteisenki ovist kulkee, jos vaik kävis nii hyvä tuuri et LeenaLiisa viäl nukkuis eikä sit herätesäns nii varma olis siit mihi aikaa mää oli kottii tullu. Mut ei se sillai sit menny. Ko mää pääsi kamarii asti ni siäl ne makas samas pilttuus, Rane ja LeenaLiisa, kintut ristis ja ikalai vähis vaatteisaki. Ne oliki päästäny ranen aikalais aikasi putkast ja kui oliki sil tullu miälee ettei hän menekkää suaraa Annuli tykö, et poikkee ny ensi kattomas oleks mää koton nukkumas vai onks Leenaliisa yksinäs. Siin mää seisoi ovalävel ja ajatteli et on täsä se hyvä puali ettei ny sit vissii tair parantuu munkaa alkaa mittää selittämmää ja turhaa voi ol minunkaa mittää kysel.
Aamukahvii sit ruvettii juamaa ja tairettii jokaikine puhhuu mialuummi vähä niiko asia viärest. Rane lähti kottiis ja mää jäi siihe, ei se kummempi asia sit loppuilopuks ollu. Kai siin joku asia taisi vähä karvastel mut elämä vaa jatku. Ja aikalai sovinnossaki, ei se mee suhre tuaho kaatunu. Ei siihe maailmanaikaa muute ollu vissii olemasaka mittää parisuhrenevvojii taik terapeuttei mil olis pitäny men porraamaa et meil tuli tämmöne krymppy muute nättii rakkautee nii et millai tätä ny sit ruvetaa prohtaamaa... se oli sillo viä semmost et piti va kekenäs puhhuu asiat parempaa reeraa tai sit lähtee eri suuntii jossei sovintoo kerra löyry.
Ei, kyl siin sit viäl yhres elettii ja oli meil mont kertaa iha hauskaaki ettei siit se kummempii tarumoi vissii jääny. Se loppu vast olisko ollu vuare verra siit etteepäi ko yhten päivän töist tullesans LeenaLiisa sit sano ninko ilmotusluantosen asian et hän on ny sit löytäny nimpaljo paremma miähe et hän ruppeeki ny sit iha tosisans sen kans seurustellee. Et kyl tää ny o sit loppu.
Ainaki niis porukois oli meininki semmone et ko oikee pahasti meni sukset ristii ni se jol oli huushollis vähemmä roinaa ja mukan kuljetettavaa ni se keräs nyyttins ja lähti kattelee uut kortteerii ittellens. Sillai sit määki, eikä siit isoo muuttokuarmaa tullukka. Jokune muavikassi polkupyärä sarvii ja pahvilaatikolline viä takahäkillekki.
Mut siit se taas elämä lähti alkuus ja rupes sit aikanas taas paremmaltaki näyttämää. Mont hauskaa o elämäs ollu se jälkeeki ja kyl mää luule et se LeenaLiisaki o ihan onnellist elämää viättäny, en sit tiär ko en ol vuasikymmenii mittää kuullu.
