ei tässä aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Veroilmoitusta olen rustannut ja jotenkin minun ja verottajan tiedot vuoden liikevaihdosta ovat erilaiset... Kun olen silloin 90-luvun alun laman takia oppinut pelkäämään mitä kaikkea voivatkaan tehdä niin yritän sitten kaiken niin pilkulleen heidän tahtonsa mukaan kirjata.
Ajattelin huomenna soittaa verotoimistoon kun en muuten ihan ymmärtänyt. Mutta verottajan sivuilla käskettiin varmistamaan puhelinoperaattorilta mitä maksaa. Kysyin, DNA:lta. He sanoivat että ei tämä asia heille kuulu, kysy sieltä verotoimistosta.
Joku chatti sieltäkin löytyi. Yritin asiallisesti kysyä mutta vastaukset olivat kuin viikon ryypänneen kaverini mokellusta. Viimeinen viesti sieltä oli tällainen:
"Tässä kappaleessa on aiheeseesi liittyvää sisältöä:
Tapana oli, että pääjohtajaa teititeltiin, mutta alkoikin jossain vaiheessa sinutella. Sinuttelu oli aluksi vaikeaa, kun oltiin totuttu kunnioittavasti teitittelemään pääjohtajia. Muutenkin teitittelyä harrastettiin. oli erään naishenkilön kanssa kolme, neljä vuotta samassa työhuoneessa ja koko se aika teititeltiin. JH ei voinut miehenä ehdottaa sinunkauppoja ja työtoveri ei sitä myöskään tehnyt. Joskus sinunkauppoja tehtiin sitten pikkujouluissa.
Lue lisää klikkaamalla: Sattumuksia matkan varrelta "
No joo, silloin laman aikana kun yritin verotoimiston kanssa keskustella, ihan paikan päälle mennen, opin yhden ehkä elämäni tärkeimmistä asioista, " Ei kannata mennä paljain käsin käärmeenpesää hämmentämään"
Meinasi unohtua. Verottakoon nyt sitten tahtonsa mukaan. En minä heille mitään voi. Kuten Veikko Huovinen jossain kirjassaan totesi "ihmisellä on kusiaisen valtuudet...."
Eivät ole virkamiehet minun veljiäni.
No yritän ottaa asian rauhallisesti ja kunhan sitten alkavat vaatimaan minua tilille niin myönnän kaiken. Minä maksan sakot, minä menen linnaan, minä tapan itseni, miten vaan sovitaan.
