20 askelta
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 302
Suurin piirtein tuollaisen matkan jaksaa päivittäin tehdä ”mökkireissulle". Hyvä, kun on lähellä. Pitkät automatkat ovat taakse jäänyttä. Bensankulutuskin on nolla tuolla mittarilla laskettuna. Aikoinaan tuli pakattua jos minkäkinlaista tavaraa mökkireissuun lähdettyä, niin itselle kuin, nyt jo aikuisille, mukana kulkeville lapsillekin. Kakaroita olin kirjoittamassa, mutta eihän niin voi sanoa, nykyäänkään. Nyt mukaan ei tarvi juuri mitään. Pyyhekin on jo valmiina saunan naulassa.
Monilla on mökkisaunat kovinkin pitkän ajomatkan päässä tai omakotiasujilla talon, jos ei ylä- niin ainakin alakerrassa. Minä kuljen pihan poikki. Parikymmentä askelta. Toki askelia kertyy päivän mittaan useampiakin. On pilkottava ja haettava puita, lämmitettävä niin vesipata kuin kiuaskin. Ehkä muutaman kerran pitää katsastaa lämmöt eli syttyikö vai ei. Ei sähkökiusta eikä kraanasta tulevaa kuumaa vettä. Siitä niitä lisäaskelia. Mutta se viimeinen lähtö, kotoa ”mökille”. Siihen riittää tuo mainitsemani askelmäärä.
Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja saasteiden määrästä. Kyllä. Tarkkana pitää olla. Sen minkä autoilun pakokaasusta säästän, niin joku sanoisi jotain paheksuttavaa savupiipusta tulevista pienhiukkasista. Pienet ovat kuitenkin meikäläisen saasteet. Autoilen varsin vähän, komposti ja kompostori hoitavat luonnonmukaisesti pienet jätteeni. Aika tarkkaan koluan kaapit, ettei mitään menisi haaskuun eikä pitkiin jätekuljetuksiin maanteillä.
Minä ja naapurini taidamme jatkaa saunomisiamme samoissa merkeissä hyvillä mielin toistemme savuja seuraten tuulenpuuskien riepotellessa niitä hiukkaksia vuoroin sinne, vuoroin tänne.
Kierrätystä. Se on mukana näissäkin puupuuhissa. Vaikka lisähankintoja on tehtävä, niin osa poltettavista on jo entisen elämänsä elänyt. Ovat hyödyntäneet pihapiiriäni ja tuottaneet silmäniloa monissa käyttötarkoituksissa. Nyt elinkaarensa päässä saavat uuden tehtävän. Luovat lämpöä, kesähelteelläkin. Ainakin roskapuuksi siirtynyt kasa pienenee. Iloa siis silmälle ja keholle.
Osa purkupuusta pääsi vielä jatkamaan eloaan aivan toisenlaisessa tehtävässä. Marjapuskien tuennassa.
Kesä etenee omaa vauhtiaan. Pihapiirin sato antaa vielä odotuttaa. Hyvältä kuitenkin näyttää. Vanha omenapuukin se vaan jaksaa. Vaikka tuulenpuuskat ovat pudottaneet paljon pieniä raakileita, niin paljon on jäljellä. Perunanvarret kasvavat (toivottavasti ne mukulatkin), ”sattuma”tomaatintaimet ovat terhakoina kukkimaan, porkkanan ja kurkun kasvustot näyttävät onnekkailta. Marjojakin on luvassa, jos nyt linnut eivät ihan kaikkea ehdi popsia. Verkkoja en kyllä laita. Kerran laitoin ja lintuhan siellä oli. Sen pois irroittamisen myötä päätin, että syökööt. Riittää niistä meille molemmille. Siilikin on vapaa kulkemaan.
Asuinpiirini on sen verran luontoystävällinen, että voin nauttia myös runsaasta eläinmaailmasta. On lintuja moneen lähtöön. Vesiastioissa pärskyttelyään on hauska seurata. Orava vierailee usein katajapuskassa nauttien sen marjoista. Sepelkyyhkyt, harakat, varikset, peipot, tintit, ym. pikkulinnut. Fasaanipesuekin on tuttu vieras, joskín juuri nyt muualla oleilemassa. Ja kissat. Niitä tässä vilistelee useammankin väristä ja kokoista. Onneksi sentään vuorottelevat muiden eläväisten kanssa. Yritän siedätystä. Siis itseni. Kissojen suhteen.
Siedätystä elämässä tarvittaisiin enemmänkin. Meno on perin hektistä ja mielenkin päälle käyvää. Tässä ja nyt. Kiire, rimanalitukset, vaiheikkaat päätökset. Yritän ymmärtää.
Moni asia, kaiketikin lopulta ihanassa ja ihmeellisessä maailmassamme, hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.
Hyvää ja mukavaa kesää
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 251
sekä luontoelämyksiä
Luonto lähellä. Ikkunanäkymätaulu hehkeimmillään.
c TeeEe 6/2024
Kiitos
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 303
Yleesä sitä tulee tartuttua kynään tai ennemminkin kohdistettua sormet tietokoneen näppäimistöön, kun oikein ottaa ”pattiin” elikäs päänuppiin. Ikään kuin asiat hoituisivat paremmiksi, kun saa omat yökötykset suollettua muidenkin pähkäiltäviksi. Tulee puhdistettua omaa omaatuntoa ja tuntemuksia. Moitetta, moitetta, mutta harvemmin kiitoksia.
Nyt jotain positiivista.
Valtion virastot tuntuvat vierailta ja varsinkin saada siellä omia pikku asioita hankalasti hoidettaviksi. Nyt toimi.
Muutaman kerran olen kulkeutunut uuden Porin uuden palvelupisteen, Leijonan ”kitaan”. Kahmaisi sisuksiinsa, mutta kiitettävällä tavalla. Ovelta asti hyvä opastus oikeaan ”luukkuun” ja vuoronumero käteen, josta jo heti näki kauanko joutuu odottamaan, monesko on. Käyntikerroillani eri kohteissa odotukseni oli muutaman minuutin luokkaa. Enkä ollut edes aikaa varannut etukäteen. En kylläkään ollut heti aamukahdeksalta asiaani toimittamassa, vaan vasta iltapäivän hetkenä.
Siis muutamien minuutin odotuksella ilman ajanvarausta virastoihin, joihin olin ennen tottunut jonottamaan useitakin tunteja. Yllätyin ja olin hyvillä mielin. Asiani hoidettiin asiantuntemuksella ja hyvillä neuvoilla. Paikan päällä, ihmisen kanssa keskustellen tuli moni asia selväksi. Näin ei puhelinluurin tai sähköpostin välityksellä olisi ollut. Eikä maksanut mitään.
Toinen minua kohdannut postiivinen juttu oli lääkäriin pääsyn nopeus. Tunsin tarvetta ottaa ”huoltopuoleen” yhteyttä. Kysessä ihan julkinen perusterveydenhuolto. Soitin aamupäivällä ja pyysin takaisinsoiton. Hoitaja soitti iltapäivällä ja sain viikon päähän ajan. Siis viikko soitosta lääkärin käsittelyyn. Vaivani oli vissiin helppo juttu, mutta tarve hoidolle ilmeinen.
Toki sitä saa kuulla päivittäin aivan toisenlaisia ajanjaksoja päästä hoidattamaan sairauksia. Jonoja on siellä sun täällä. Rahalla sanotaan päästävän pikakaistoille, mutta ei tuokaan nyt ihan paikkaansa taida pitää. Yksityispuolellakaan ei aina homma hoidu kuin srömssöössä, vaikka seteleitä plakkarissa olisikin.
Kauppojen kassoilla työskentelevät ja asiakkaita rahastavat palkolliset. Heille minulta kiitokset, vaikka joidenkin mielestä toivottamansa hyvän päivän toivotukset ovatkin ”pakkopullaa” johtotasolta. Minulle kelpaa. Minäkin toivottelen heille mukavaa päivää ja työn iloa. Onhan heillä sentään työtä, josta palkkaa ansaitsevat. Palkan suuruudesta taas voidaan olla montaa mieltä.
Kiitos myös kukoistavalle luonnolle, kasvukaudelle, kauan kaivatulle kesälle ja sen lämmölle. Kylmää tulee kyllä aikanaan.
P.S.
Aamuinen säätiedotus: Kuurojono kiemurtelee länsirannikolla! - Tä?
Kevään ensi makkara
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 344
Pakkohan se oli, kun melkeinpä vaatimalla vaadittiin. Tulivat, laittoivat grillin hehkuun niitä suomalaisia ”kasviksia” ja kehoittivat nauttimaan. Kyllä kiitos, komiaa oli ja edelleen ilman sinappia. En ole sinapin ystävä. Naturellia, naturellia. Se on hyvä. Makaroniloorakaan ei ketsuppeja kaipaa sekoittamaan makuja ja punastuttamaan pintaa.
Niin, että liki pakko oli avata kesäkausi makkaran voimalla auringon helliessä, linnunlaulua kuunnellessa, sinivuokkoja ihaillessa, lasten kanssa oleillessa.
Tuo ”pakko” on tullut viime aikoina liiankin tutuksi. Ei tarvi kuin avata radio tai teevee, selailla lehtiä, niin sana vyöryy tajuntaan. On jo liki syöpynyt. Tuli myös kuulluksi vappupuheita seuratessa. - Pakko kai uskoa, kun viisaat Arkadianmäelle valitut henkilöt tuota mantraa toistavat. Uskallanko olla muutakaan mieltä?
Tästä se lähtee
Emma-mummun vanha talikko jälleen tarpeen.
Toisenlainen ”pakko” oli tyhjennys. Tyhjentämistä on monenlaista, tällä kertaa vuorossa oli tuo liki ”pakollinen” kompostori. Jos ei sitä ole, on sellainen hankittava omakotiasujille, yksin tai kimpassa, myös kerrostaloasujat ”joutuvat” maatuvat jätteet lajittelemaan omaan pönttöönsä.
Minun biopönttöni on ollut pihapiirissä jo vuosia ja hyväksi olen havainnut. Omaa maata omista maatuvista jäämistöistä (tulipas hullu sana), jätöksistä (ei tuokaan ihan oikealta kuullosta), no tehän kumminkin tiedätte tarkoittamani. Kahvinporot, perunan- ym. hedelmien kuoret janiinedelleen. Sulo portinpielessä taas ottaa sisuksiinsa sekalaista jätettä, mutta eipä siihen pönttöön paljonkaan kerry. Pitää joskus oikein etsimällä etsiä täytettä ettei tulisi ihan tyhjiltään tyhjentää. Lasia ja peltipurkkeja ei Sulo hyväksy.
Kompostorini tyhjennyksestä tuli kaksi kottikärryllistä muhevaa multaa. Siitä riitti niin vanhoille marjapuskille kuin tuleville sipuleillekin kasvua kiirimään.
Lämmin aurinkoinen aamuinen hetki lintujen viserrysten siivittämänä kului nautiskellen.
Liike on lääke - senhän me tiedämme
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 307
Liikunnan tärkeys tuli varmistettua oikein ministerin taholta.
Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist loihe laumaan erään päivälehden kyselyyn, että ”voidaan kävellä myös ihan pieni matka”.
Niinpä. Totta tuokin.
Juttu liittyi tietysti maan hallituksen tekemiin säästöihin, myös liikunnan ja urheilun saralla.
Liian vähäisen liikkumisen todetaan olevan uhka opiskeluinnolle, työssä jaksamiselle, maanpuolustuskyvylle sekä yleiselle hyvinvoinnille. Liikkumattomuus on myös kansantaloudellinen ongelma.
Onhan se, jos ei ole varaa.
Ministerin mielestä jo se, että keskustellaan tästä asiasta, miten tärkeää liikkuminen on ja miten paljon hyötyä siitä on, on asia jossa on päästy jo aika pitkälle.
Keskustellaan sitten.
Monet salihommat kalliine kuukausimaksuineen ja muutenkin ”ylelliset” tai ainakin niiksi luulemani, golffit sun muut, ovat olleet meikäläisen saavuttamattomissa aina. Rahat ei riitä. Hyvä kun pakolliset elämisen menot saa kohlittua kasaan. Liikuttava on halvemmalla.
- Kävele edes pieni matka.
Se onnistunee hieman huonommillakin jalkineilla, mutta pidempään tarvitaan kunnolliset jalkaan soveltuvat tossut ja ne sitten taas maksavat reilusti euroja. Juoksuvermeistä puhumattakaan. Monissa vähävaraisten ryhmissä kysellään ja pyydellään mm. jalkineita. Onneksi niitä myös tarjotaan. Eikä kyse ole tässä edes "niistä kalliimmista".
Pyöräilykin on hyvää liikuntaa, jos vain omistaa jonkinlaisen poljintavehkeen. Uuden hankinta on jo toisella tasolla.
Liiku edes vähän. Se ei paljon kuluta kengänpohjia, jos niissä vielä pohjaa on.
Tässä kohdin monet ovat oivaltaneet kengänkulumisen eston. Sähkökäyttöiset laudat, skuutit mitä lienevät, mopot ja autot, joiden puikkoihin pääsee jo nuorella iällä (jos pätäkkää vanhemmiltaan löytyy).
Toista oli ennen. Oli juu, mutta millaista?
Että tälleen tänään, vaikka hieman liioitellen.
