Kevät on uuden tulemisen aikaa. Auringon pilke puiden katveesta nostattaa mielialaa - Virtapiirinkin keskuudessa.
Porin sairaus- ja tapaturmainvalidien Virtapiirin kerhopäivät voivat olla melko samanlaisia kerrasta toiseen taikka sitten ei. Vakiintuneita rutiineja pyritään ”päivittämään” vaikkapa vain omaa istuinpaikkaa vaihtamalla. Näkymä toiselta paikalta saattaa avartaa myös omaa mielen maisemaa. Ja sekös meille käy. Kyllä.
Joku voisi sanoa, että on siellä sitä puhetta ja pulputusta, mutta on myös naurun remakkaa. Kerhoilumme on omanlaistamme yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyä. Haluamme pysyä kaikin tavoin mukana maailman menossa ja näyttää voimamme.
Siirtykäämme erääseen kerhopäivään.
Tehtävänä oli saada aikaiseksi yhteinen tarina keväästä, jota vuodenaikaa nyt elämme. Mitä kevät itse kullekin merkitsee, siihen lisäten ripaus lapsuutta ja nykyhetkeä.
Uusi elämä
Kevään merkitystä kuvattiin uuden elämän alkamisena luonnossa.
Myös ihmiset heräävät monenlaiseen tekemiseen. Jos ei nyt ihan vielä tekemiseen, niin kevät tuo intoa ainakin uuden suunnitteluun. Luonto ja linnut heräävät puuhiinsa. Ilmestyy värejä, vaaleaa vihreää maassa ja puussa. Ja lintujen sirkutusta. Pensaiden silmut kasvavat ja aurinko lämmittää kasvoja eivät kädet enää palele.
Aurinko kutsuu puutarhatöihin. Kädet multaan uppoaa ja vakoon siemenet putoaa. Pajunkissat alkavat vahvistua ja sinivuokot kaunistuttavat olemassaolollaan.
Auringon näyttäytyessä ja valoisuuden lisääntyessä myös oma mieli virkistyy. Mieliala kohoaa. Kevät merkitsee kesän suunnitelmia: aurinkoa, uimarantaa, retkiä, kukkamessuja, kesäteattereita...
Muisteltiin myös kirjoittajan kotiseudun väen yhteisiä kokoontumisia kevätaikaan.
Monessa paikassa kokoonnuttiin mm. pihatalkoisiin. Talkoohenki olikin suuressa arvossa. Keväällä pestiin myös tupa, jota ei talvella lämmitetty.
Kevät oli aikaa, jolloin siirryttiin kesäasusteisiin. Laitettiin kesämekko päälle ja lenkkarit jalkaan. Jossakin päin Suomea mentiin keväisin Pelurin mäelle.
Vappumarssille, kun ”muuta ei oikein ollut”. Marssijat kokoontuivat eri puolilla kaupunkia omiin ryhmiinsä marssien jonona kohti kaupungin keskustaa. Ruosniemestä mm. käveltiin Vilhon johdolla.
Vappumuistona oli myös se, kun lapsena riennettiin kallioille. Otettiin munkit ja simat mukaan.
Paljain jaloin, jalat ruvella
”Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli”.
Taisi olla niin, että lapsia on aina viehättänyt kahlata rapakoissa, saappaanvarteen asti ja ylikin. Puljut tuli ja jalat märkinä.
Muistoja lapsuudesta: lumet sulavat ja vesisateet tulevat. Lapset juoksevat paljain jaloin, tosin jalat saattoivat olla ruvella. Kiipeltiin puihin ja leikittiin käpylehmillä. Pesäpalloa tietty pelattiin ja hypättiin ruutua. Valkovuokkoja haettiin metsiköstä ja jotkut uskalikot kävivät söhimässä kusiasipesiäkin.
Leikittiin pihaleikkejä, keinuttiin ja ne, jotka osasivat ajaa pyörällä viilettivät pitkin teitä. Välillä kaatuiltiin ja loukattiin, mutta sitten taas mentiin.
Erään muistelon mukaan koko kylän nuoriso meni mummolaan kuuntelemaan vanhoja kummitusjuttuja.
Yksi kevään merkki oli saada polvisukat jalkaan ja polkupyörä käyttöön (sen talon ainoan).
Kaikille ei tosin lapsuudessa annettu mahdollisuuksia liiemmälti leikkiä. Työtä, raskastakin, piti tehdä muiden mukana pienestä asti.
Kevään viehätys
Ulkoilmasta nauttiminen, metsässä kävely, pihan haravointi, puutarhatyöt, siementen itämään isuttaminen.
Ylipäätään ulkoilusta ja luonnosta nauttiminen.
Kevään merkkejä kirjattiin useita. Yksi niistä oli, ei niin mukava, lumien sulatessa roskien paljastuminen.
Kevättä on myös se, kun ottaa pyörän talviteloilta. Kun käki kukkuu, kun leskenlehdet, rentukat ja kielot, valkovuokot, krookukset nostavat päätään. Ja ne muuttolinnut, lintujen viserrykset ja kuusen punaiset kävyt.
On tämä kevät vaan ihanaa aikaa. Nauttikaamme.
Lopuksi runo (syntynyt ehkä kylmällä kalliolla oleillessa):
”Tuli kevät, lumi suli,
alkoi tytön kanssa huvi.
Tyttö kuiskas Kalle Kalle,
pistä käsi perseen alle”.
Terveisin Virtapiiriläiset
