Voi jee, kun oli taas hauskaa. "Naapurikin" sen huomasi.
Tavata ”vanhoja” kamuja. Osan tapaamisesta oli vain viikko, jos sitäkään, osasta jo viikkoja. Sellaista tää elämä on. Joskus on asiat hyvin, ja joskus ei niin hyvin. Mutta huumori. Sitä olla pitää. Ja sitä meidän - monen alan sairastajien, liekö täysin terve kukaan - kerhossa viljellään. Siis huumoria vakavien asioiden vastapainona. Vitsit ja muut mukavat jutut ja tietysti pelipöydän tohellukset ja kohellukset. Saatiin veret virtaamaan kunnolla suonistossa. Eloa ja iloa.
Kerhokeskustelussa nousi esille mm. tietoliikenteen ongelmat ja "vanhusten" hitaus kaupan kassoilla. Siis joidenkin mielestä vanhemmat ihmiset hidastuttavat ”menevää väkeä” ostosten maksamisessa. Siis mitä. Eikö vanhuksenkin ostamat tuotteet ja niiden maksaminen ole yhtä tärkeää kuin nuorempien ja vikkelien.
Vanhempi väki kun kauppaan suunnistaa, niin ostoskorissa saattaapi olla useammankin päivän eineet. Ei sitä joka päivä, varsinkaan apuvälineitä käyttävien, ole mahdollista kaupoissa surffata. Ostaa se nuorisokin ja kauppaan rahansa laittaa. Molempien, eli meidän kaikkien, asioinnit ovat yhtä tärkeitä. Myös sen hitaan mummun tai vaarin, joka kaivaa kolikkoja lompakosta kaihin sumentavin silmin. Ei siinä hoputtelut auta. Auttaa, kun ympäristökin ymmmärtää ja suhtautuu myötämielisesti. Olemme kaikki ikääntyviä.
Ovatko mummot vai nykyajan tietoliikenne hidasteina? Pankkiasioinnit takkuaa mummoista huolimatta eikä käteinen rahakaan kelpaa kaikkiin ostopaikkoihin. - Ei hyvä.
Jos kerhossamme ei näy hetkeen henkilö, jonka olemme tottuneet näkemään keskuudessamme, on meillä heti huoli ystävästä. Yritämme miten kukin ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia.
Useimmiten puhelimeen vastaa iloinen ääni: kiva kun soitit. Ja sitten sitä juttua jo riittääkin. Yleensä näin.
Loppuvuotta mennään, mutta kesä on jo mielessä. Eli suunniteltiin tulevan kesän retkeä. Siitä aikanaan, mutta kivalta kuullosti.
Kesää ennen on kuitenkin vielä monta maanantaikerhotapaamista. On myös yhdistyksen jäsenille, ja miksei muillekin halukkaille, tulossa joulujuhlintaa. Marraskuussa, hyvissä ajoin ennen virallista joulua, mennään Rantakartanoon ruokailemaan ja viettämään aikaa ystävien kera jouluisen musiikin tahdittamana. Muutakin pienimuotoista ohjelmaa taitanee olla tarjolla. Sen aika näyttää sille ken tulee paikalle.
Ja jotta voimme järjestää juhlia ja retkeillä, suunnitteilla on myös myyjäiset kassan kartuttamiseen. Kassaa toki myös kartutetaan kahvi-, kiropurkki- ja arpajaistuotoilla.
Edunvalvontaa, vertaistukea ja virkistystä. Sellaista se meidän puheensorinan siivittämä kerhoilu jälleen oli. Jopa niin virkistävää, että ”naapurikin” huomasi meidän iloisen ja runsaslukuisen joukkomme. Oliko kateutta, vai mitä. Rehellistä ainakin.
