Mustikkametsään...
Kyllä suomalainen on metsäläinen. Minäkin. Kerrostaloasujakin kaipaa metsään menoa. Monella maaseudun asujalla on metsä lähes aina liki. Muistan kuinka pikkulikkana serkkujen luona ”maalla” metsä oli liiankin liki. Varsinkin, kun tiellä ei ollut katuvaloja, joihin olin ”kaupungissa” tottunut. Joka askeleella pelkäsin ojaan putoamista.
Nyt tuossakin on jo jotain hohtoa. Astua ulos ovesta, tuntea metsän tuoksu, olla jo mättäällä. Vaikka hämärässä.
Mitäs mättäällä? Voi sitä vaikka vain ihastella, haistella, makustella jos ei nyt ihan maistella. Mättäällä voi istuskella, nauttia luonnon rauhasta tai napsia suuhun metsän antimia.
Juuri nyt mustikoita.
Ja mustikkametsään halusin minäkin.
Varustautumista ja pientä suunnittelua tämä nykyajan meikäläisen metsäänmeno vaatii. En ihan kotiovelta näe mustikan mustikkaa, vadelmia ja muita pihapiirissä olevien pensaiden marjoja kylläkin. Ja sen punaruukun tuottamassa muutaman mansikan sadon.
Metsään lähtö on toista. 
Menossa, tulossa, noukkuri kokeilussa.
***
Kumisaappaat. Tuossa, ihan eteisessä sateen jäljiltä ovat. Ei sitä ilman saappaita. Ja vieläpä pitkävartisia. Ei tiedä mihin tai minkä päälle astuu. Voisi vaikka pelästyttää, jos ei muita kuin itsensä.
Myssy. Kyllä sellainen vanha hyttysmyssy oli kaivettava laatikon perukoilta. Käyttöä ollut joskus... Tuossahan se. Matkaan mukaan.
Hyttyskarkoite, jos vaikka olisi sekin tarpeen. Ei sitä aina tiedä.
Kumihanskat. Niitä ilman en mustikoita poimi. En minä käsien värjäytymista pelkää. Pesullahan ne puhtaaksi. Mutta jos vaikka vahingossa koskettaa sellaista, mitä ei edes rohje lausumaan. Siis siniset kertakäyttöhanskat mukaan.
Mitä vielä.
Asuste muutenkin metsään sopiva. Hyttysenpistot estävä vaatetus. Takki. Vieläpä punertava, vaikka ei hirvenmetsästysaika olekaan. Kuuma ja hikinen metsäretki tiedossa. Olkoon. Ainahan mustikassa.
Ämpäri. Tiesin kyllä etten tuota täyteen jaksa poimia, mutta pysyy pystyssä paremmin ja jos vaikka hetkeksi jättää jonnekin mättäälle, niin paremmin löytyy.
Just näin. Vielä kyyti, niin valmista ollaan. Vesipullonkin muistin.
***
Väsynyt, mutta onnellinen, tai sitten väsyneen onnellinen.Miten vain.Kotiuduttu.
Mustikoita sen verran, kun tällä luontoretkellä jaksoin (viitsin). Käsin. En ottanut noukkuria (sitä poimintavehjettä) tällä kertaa. Kenties seuraavalla. Syynä poimintakaverini suurempi saalis. Lohduttauduin kyllä sillä, että minun marjani olivat puhtaampia ja siksi helpompi tehdä loppupuhdistus. Pienempi saaliini ei suuremmin harmittanut. No, ehkä hieman.
***
On tää Suomen suvi vaan hienoa aikaa. Vai mitäs siihen sanoo Suvi?
