Liikunnan tärkeys tuli varmistettua oikein ministerin taholta.
Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist loihe laumaan erään päivälehden kyselyyn, että ”voidaan kävellä myös ihan pieni matka”.
Niinpä. Totta tuokin.
Juttu liittyi tietysti maan hallituksen tekemiin säästöihin, myös liikunnan ja urheilun saralla.
Liian vähäisen liikkumisen todetaan olevan uhka opiskeluinnolle, työssä jaksamiselle, maanpuolustuskyvylle sekä yleiselle hyvinvoinnille. Liikkumattomuus on myös kansantaloudellinen ongelma.
Onhan se, jos ei ole varaa.
Ministerin mielestä jo se, että keskustellaan tästä asiasta, miten tärkeää liikkuminen on ja miten paljon hyötyä siitä on, on asia jossa on päästy jo aika pitkälle.
Keskustellaan sitten.
Monet salihommat kalliine kuukausimaksuineen ja muutenkin ”ylelliset” tai ainakin niiksi luulemani, golffit sun muut, ovat olleet meikäläisen saavuttamattomissa aina. Rahat ei riitä. Hyvä kun pakolliset elämisen menot saa kohlittua kasaan. Liikuttava on halvemmalla.
- Kävele edes pieni matka.
Se onnistunee hieman huonommillakin jalkineilla, mutta pidempään tarvitaan kunnolliset jalkaan soveltuvat tossut ja ne sitten taas maksavat reilusti euroja. Juoksuvermeistä puhumattakaan. Monissa vähävaraisten ryhmissä kysellään ja pyydellään mm. jalkineita. Onneksi niitä myös tarjotaan. Eikä kyse ole tässä edes "niistä kalliimmista".
Pyöräilykin on hyvää liikuntaa, jos vain omistaa jonkinlaisen poljintavehkeen. Uuden hankinta on jo toisella tasolla.
Liiku edes vähän. Se ei paljon kuluta kengänpohjia, jos niissä vielä pohjaa on.
Tässä kohdin monet ovat oivaltaneet kengänkulumisen eston. Sähkökäyttöiset laudat, skuutit mitä lienevät, mopot ja autot, joiden puikkoihin pääsee jo nuorella iällä (jos pätäkkää vanhemmiltaan löytyy).
Toista oli ennen. Oli juu, mutta millaista?
Että tälleen tänään, vaikka hieman liioitellen.
