etusivuotsikko2

Vähäjärvi tie

Joukko rohkeita porilaisia uskaltautui koronakurimuksen kourista ylös, ulos ja Hauholle. Ja mikä oli mennessä, sillä suurin osa – taisipa kaikkikin - olla rokotteen saanut koronavirusta vastaan. Ainakin sen ensimmäisen. Turvaohjeita noudatettiin ja turvavälejä pidettiin. Pyrkimys ainakin oli kova. Nyt, kun ulkomaanmatkailu on hieman kyseenalaista, niin kotimaa kutsuu. Vähäjärven Lomakoti on avoinna palvelemaan matkailijoita.

Kylmä, kaunis ja osittain jopa lämmin kevätkeli hemmoteli kevätloman viettäjiä. Nautittiin ajoittaisesta auringonpaisteesta, vaikka uhkana oli sateita jopa lumisessa muodossa. Onni meille. Huonot kelit eivät osuneet kohdalle.


Vähäjärvi koivut
Vähäjärvi metsä

Aamukävely lomakodin maisemissa, hiljaisuudessa, vain lintujen laulut säestyksenä, oli rauhoittavaa. Ajatukset kulkivat omaa reittiään, ilman huolia ja murheita. Järven peilityyni pinta ja veden hetkeksi väreilemään saaneet kuikat, sorsat, joutsenet ja kalat elementissään. Hyvin nukuttu yö lupaili muutenkin hyvää alkavaa päivää. - Hyvä tosin on lähtöisin meistä itsestä, jos niin tahdomme.

Stressaantuneen vatsan hoidoksi aamupuuro oli parasta. Kahvi jäi myöhemmälle. Verenpaineet mitattiin, olivat ne sitten huolena tai ei. Paineita löytyi kultakin, sillä ilman paineita voisi olla vaarallista. Stressistä ei näkynyt häivääkään - luulin. Hieroja löysi kuin löysikin kipupisteitä kahmalokaupalla, niitä stressisellaisiakin. Uskottava oli, vaikka kotona testerillä mitattu tulos näyttikin vihreää. Liekö ollut kunnossakaan tuo älylaite.

Aamu aloitettiin kuntojumpalla. Omin voimin ja halukkuuden mukaan. Musiikin ja opastuksen tahdissa nostettiin kättä ja jalkaa, venytettiin ja ruotoa oiottiin parempaan asentoon. Mukavalta tuntui, kun tuntui ja sehän oli tarkoituskin. Jos vielä kaipasi jalkahoitoa, onnistui sekin.

Evästauko. Jotenkin tuntui, että tankkaustuokioita oli jatkuvasti. Edellistä vatsantäytettä ei tahtonut saada sulatettua, kun jo taas ruokasalin ovet avattiin joukon joutaa murkinalle. Keittiön herkut oli ihan pakko (totta maar!) ahtaa kitusiinsa, vaikka tiukkaa teki. Ruokailun jälkeinen päivälepo oli ”poikaa”.

Lepohetken loputtua pieni liikunta pihamaalla harava kädessä ja jonkinmuotoinen kesä”kukka”istutus mullan kaveriksi sai ajatukset jälleen hetkeksi toiseen ulottuvuuteen. Öinen kylmyys tosin hieman hankaloitti suunniteltua istutuspuuhaa.

Nauru

Nauru Naurun sanotaan pidentävän ikää. Ans' kattoo kuinkas vanhaksi sitä voikaan elää, jos mittaisi sitä vaikka tuolla viikon mittarilla, sillä naurua piisasi. En muista ties koska nauraneeni niin paljon, kuin tuon ”lomailun” aikana. Jos ei vatsa ollut liiasta syömisestä jo kipeä, niin nauramisesta kyllä. Silmät sirrillään, vedet silmissä, jalat ristissä ja tenoja kaivatessa meni monet riemastuttavat hetket. Hyvä, etten pullaan tukehtunut. Kavereina sellaiset kamut, jotka jaksoivat velmuilla. Oltiin niin sanotusti samalla viivalla. Huumori ja vitsailut – lähinnä omalle itselle – luonnistui. Kuka sitä nyt toisille nauraa? Meittin sakki kyllä osasi senkin. Eikä muutkaan ”vieraat” tuntuneet panevan pahakseen.

Aikoinaan teurastamolla töissä ollut sukulaislikka kertoi juttuja makkaranteosta ja kaikesta muusta laitoksen tuotteistuksesta saada ihmisille syötävä. Mitään ei haaskattu. Kaikki käytettiin tarkkaan. - Jos ääni olisi saatu purkkiin, se olisi tehty, sanoi. Ja ääntähän teurastamossa varmasti riitti. Tokkopa kaikki elikot olivat tuodessa niin pyörryksissä ettei ääntäkään olisi päästänyt. Nyt kaikenlainen äänen tallentaminen on jokapäiväistä, mutta eipä taida olla vielä saatu sitä purkitettua. Moniin muihin formaatteihin kyllä.

Ikä on vain numeroita

Lomailuni tuli tarpeeseen. Jaa, että mikä loma. Eläkeläisellähän on aina loma. Niin varmaan. Uskokoon ken tahtoo. Eläkeläisellä on aina kiire ja sen tietää toinen eläkeläinen. Kalenteri täyttyy, jos haluaa, mitä moninaisimmista asioista, niin omista kuin muidenkin. Sellaista tämä elämä, eläkeläisenäkin. Pitäisiköhän himmata? Miksi?

Irtiotto totutusta. Kun mahdollisuus oli ja tuli, uskalsin minäkin kotiporttia pidemmälle. Kotolainen hoisi talkkarinhommat, joten ei pirtti yksikseen jäänyt. Kerrostalon oven sulkeminen käy suht' vaivattomasti, mutta omakotiasujan on varmistettava muutama asia ennen poistumista sivutielle, katseen ulottumiin.

Näinä koronakuukausina on kaivannut vaikka vain sitä purkitettua naurua, sillä itsekseenjutustelu on ollut aika tylsistyttävää touhua, hyvistä vastauksista huolimatta. Aito kanssakäyminen, se on jotain.

Vähäjärvi turvasatamaJos tästä kirjoitelmasta sait jostain kiinni, niin Vähäjärven Lomakoti Hauholla, Hämeenlinnassa, on oiva paikka rentoon meininkiin ja lomailuun. Rauhallinen ja järven rannalla, ystävällinen henkilökunta ja keittiön monipuoliset tarjottavat. Sanoisinko, että turvasatama.
Lomakoti muuntuu vaikka mihin. Majoitukset täysihoidolla tai vähemmällä, kurssit, juhlat ym. tapahtumat ovat kaikille avoinna, ei vain Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton jäsenille. Toki jäsenyys tuo pientä alennusta hinnoitteluun.

Jos Lomakoti ei ole vielä tuttu paikka, niin kannattaa poiketa ja pyytää tarjous vaikkapa seuraavaa lomaa/kurssia/juhlaa silmällä pitäen.

Sekä liitto, että paikalliset yhdistykset pitävät koulutuksia ja kursseja Vähäjärvellä pitkin vuotta. Myös Porin yhdistyksellä on suunnitelmissa parikin reissua Vähäjärvelle. Seuraava jo kesäkuussa liiton kulttuuripäiville.
Tervetuloa mukaan. Jäsenyyttäkään ei vaadita.

 

 

Comments powered by CComment