etusivuotsikko2

Mennyt ei palaa (v. 1912)

Ei palaa se viileä yö.

En näe enää ystävääni.

En kuule satakielen

laulua puutarhastamme.

 

Mukanani vein sen keväisen yön.

Turha on sanoa: ”Odota, se palaa”.

Tuli syksyinen sää

ja loputtomat sateet.

 

Syvää unta nukkuu ystävä haudassa.

Rakas sydän on kätkössä.

Häntä ei herätä syksyinen myrsky.

Unensa on syvä, ei veri virtaa.

 

Satakielenkin laulu on vaiennut,

merten taa on lentänyt.

Ei kuulu enää voimakas laulu

viileässä yössä.

 

Pois ovat kaikonneet myös ilo ja hellyys

mitä koin elämässäni silloin.

Vain muistot ovat jääneet,

mennyt on mennyttä.

 

(Suomennos: Aarre A. Toivon poika)

Sergei Jesenin (1895-1925)

Comments powered by CComment