etusivuotsikko2

Katselin kymmenen vuoden takaa päihdepäivien juttuani ”aktivisti reservaatin reunalla” ja mietin sitä, että jotakin tuosta on jäänyt pois. Olin kylläkin ihan edelleen allekirjoittamaani asiaa pyöritellyt siitä, miten reservaatissa olevien käy ja mitä he tarvitsevat. Entäs nyt? Olen ollut mukana päihdeasiakkaiden tilannetta pyöritelleissä kuvioissa ja tänäänkin kaupunkipatikoinnilla tuli yksi vastaan selvästi hyvässä vireessä, mutta asioissa on hoitamisen tarpeita. Näitä päihdejelppari tapaamisia verkossa jatketaan toukokuun lopulla. Verkkoon on syntynyt näitä vertaistoimintaryhmiä myös tälle päihdeasialle omistautuneena.

Mitähän nyt ajankaan takaa? Meillähän on täällä paikallisestikin monen monta yhdistystä edistämässä ihmisten esiin tuomia asioita ja hyvä niin, mutta… On myös mahdollisia toimintoja, joita yhdessä voisi viedä eteenpäin kunhan toimiin ryhdytään. Näin on ja ohje, perustakaa yhdistys tai viekää se jonkun toimivan yhdistyksen sisälle! Sinänsä jälleen hyvä neuvo, mutta… Jälleen mutta ja miksi? Yhdistys tarvitsee koneiston toimiakseen, siis kysymys on järjestöbyrokratian toteutuksesta. Kyliltä kuuluu viestejä siitä, että juttuja ei saada kasaan, kun ihmiset eivät olekaan hallituskipeitä riittävässä määrin. Samaa tulee kaupunkiviesteissäkin.

Jokin aika sitten lueskelin ”4 sektori” kirjaa ja olin mukana työpajassa, jossa esiteltiin lainsäädännön uudistamishanketta. Olin myös ennen korona-aikaa Sosten ja oikeusministeriön työpajassa, jossa oli esillä uudistamishankkeen käynnistäminen. Sitten oli verkossa käytävä keskustelu asiasta. Työryhmä antoi esityksensä helmikuussa. Nyt oikeusministeriö on valmistellut lakimuutoksen yhdistyslakiin. Se on nyt lausuntokierroksella ja tavoitteena saada voimaan jo heinäkuussa. Siinä on esityksiä järjestöbyrokratian helpottamiseksi. On myös kokonaan uusi yhdistysmuoto toimintaryhmänä, jonka perustaminen ja myös lopettaminen olisivat helpompia kuin nykyjärjestelmän yhdistyksen. Näin vapaamuotoisen kansalaistoiminnan muodot voisivat nousta kentälle.

Päihdepuolella meillä on jo olemassa tätä oma-apu ja vertaisryhminä, mutta niiden asema on kuitenkin järjestelmien ulkopuolisena kovin heikko. Jatkossa onkin kysymys siitä, ottaako virallinen taho koppia? Mitä sanovat nykyiset ”institutionalisoituneet” keskusjärjestöt? Mitä sanovat kunnat ja sote-alueet? Entä mitä sanoo STEA? Joka tapauksessa byrokratia orientoinut meikäläisen sukupolvesta on aika tekemässä tehtävänsä! Kun kerroin asiasta eräälle merkittävän yhdistyksen puheenjohtajalle, niin hänen kommenttinsa hyvin nopeasti oli, että jo oli korkea aika tarttua asiaan, muuten hukka perii!

Comments powered by CComment