Pääministeri Sanna Marin; Nykyinen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki (380/1987) on tarkoitus kumota kokonaan uudella vammaispalvelulailla.

Viimeksi julkaistu 28.9.2022 16.00

Valtiopäiväasiakirja

Hallituksen esitys HE 191/2022 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle vammaispalvelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

PERUSTELUT

1.1.1  1.1.1 Hallitusohjelma

Vammaispalvelulainsäädännön uudistaminen sisältyy pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan. Hallitusohjelman mukaan vammaisten henkilöiden asema on viime vuosina parantunut, mutta yhdenvertaisuus ei silti usein toteudu. Vammaispalveluiden haasteena ovat palveluiden oikea-aikaisuus ja yksilölliset palvelutarpeet.

Uusi laki sisältäisi säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista. Nykyinen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki (380/1987) on tarkoitus kumota kokonaan uudella vammaispalvelulailla.

2.1.2  2.1.2 Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistus

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen rakenneuudistuksessa (sote-uudistus) sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä muiden erikseen säädettävien palveluiden ja tehtävien järjestämisvastuu siirretään kunnilta uusille hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta.

Uudistuksella pyritään parantamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta ja tuottavuutta, hillitsemään palveluiden kustannusten nousua sekä lisäämään niiden läpinäkyvyyttä ja avoimuutta.

2.1.3  2.1.3 Sosiaalihuoltolaki

Eri ikäisten vammaisten henkilöiden tarvitsemat sosiaalipalvelut järjestetään ensisijaisesti osana yleistä palvelujärjestelmää sosiaalihuoltolain perusteella. 

Vammaisten henkilöiden palveluissa korostuu usein tarve toimivaan ja aukottomaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatioon. Sosiaalihuoltolain 11 §:ssä luetellaan tuen tarpeet, joita varten nykyisin kunnan ja jatkossa hyvinvointialueen on järjestettävä sosiaalipalveluita. Sosiaalihuoltolain 14 §:n 1 momentin mukaan kunnallisina sosiaalipalveluina on järjestettävä muun muassa sosiaalityötä, sosiaalista kuntoutusta, perhetyötä, kotipalvelua, kotihoitoa, asumispalveluita sekä liikkumista tukevia palveluita. Lisäksi kunnan on 14 §:n 2 momentin perusteella huolehdittava muun muassa kehitysvammaisten erityishuollon, vammaisuuden perusteella järjestettävien palveluiden ja tukitoimien sekä omaishoidon tuen järjestämisestä.

Sosiaalihuoltolain kotiin annettavia palveluita koskevat säännökset on uudistettu iäkkäiden henkilöiden palveluita koskevan lainsäädännön uudistuksen toisessa vaiheessa ja ne tulevat voimaan 1.1.2023 alkaen ( /2022). Säännökset koskevat iäkkäiden henkilöiden lisäksi kaikkia muitakin asiakasryhmiä. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistetään kotihoidoksi. Kotihoitoa järjestetään lain 19 a §:n mukaan henkilölle, joka tarvitsee sitä sillä perusteella, että hänen toimintakykynsä on alentunut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Lisäksi kotihoitoa järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. 

Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai siihen siirtymiseen. Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluita. Palveluihin sisältyvät asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Tehostetussa palveluasumisessa palveluita järjestetään ympärivuorokautisesti.

Ympärivuorokautinen palveluasuminen vastaa sisällöltään pääosin nykyistä tehostettua palveluasumista. Ympärivuorokautisen palveluasumisen saannin edellytyksenä on päivittäinen ja jatkuva hoidon ja huolenpidon tai vaativan hoidon tarve vuorokauden ajasta riippumatta. Lisäksi edellytetään, että henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei ole mahdollista tai hänen etunsa mukaista järjestää kotihoitona tai muulla tavalla.

Sosiaalihuoltolain kotona asumista tukevien palveluiden ja asumispalveluiden muutokset liittyvät kiinteästi vammaispalvelulainsäädännön uudistukseen, koska jatkossa vammaispalvelut kohdennetaan entistä enemmän nuorempiin ikäluokkiin ja ikääntyneen väestön palvelut on tarkoitus järjestää pääosin sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, perusteella.

Sosiaalihuoltolain 23 §:ssä säädetään liikkumista tukevista palveluista. Ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen on esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne. Liikkumista tukevia palveluita järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Liikkumisen tukea voidaan järjestää julkisten liikennevälineiden käytön ohjauksella ja ohjatulla harjoittelulla; saattajapalveluna; ryhmäkuljetuksina; korvaamalla taksilla, invataksilla tai muulla vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset; ja muulla soveltuvalla tavalla.

Sosiaalihuoltolain 4 luvussa kiinnitetään erityistä huomiota muun muassa sosiaalihuollon saatavuuteen ja saavutettavuuteen, yksilöllisen tuen tarpeen arviointiin, asiakassuunnitelmaan ja monialaiseen yhteistyöhön. Laki turvaa jokaiselle nimetyn omatyöntekijän. Sosiaalihuoltolain asiakasprosessiin liittyviä säännöksiä sovelletaan myös järjestettäessä vammaispalveluita. Vammaispalvelulakia koskevaa ehdotusta on tarkoitus soveltaa yhdessä sosiaalihuoltolain kanssa. 

Pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti iäkkään henkilön kotiin annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Voimassa olevan lain mukaan pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Lisäksi edellytetään, että kunta on selvittänyt mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen kotiin annettavilla palveluilla tai muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla.

2.1.5  2.1.5 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä asiakasmaksulain mukaan, jollei lailla toisin säädetä. 

Asiakasmaksulain mukaan osa sosiaali- ja terveyspalveluista on maksuttomia, osassa asiakasmaksu on kaikille sama ja osassa palveluista maksut määräytyvät maksukyvyn mukaan. Vammaispalvelut ovat pääasiassa maksuttomia. Asiakkaan taloudellinen asema tai asiakasmaksut eivät voi olla esteenä palveluiden saamiselle. Palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.

Maksukyvyn mukaan määräytyvät maksut ovat tulosidonnaisia. Varallisuuden arvoa ei oteta huomioon maksuja määrättäessä. Tulosidonnaisiksi maksut on säädetty pääasiassa silloin, kun palveluiden käyttö kestää pitkään, kuten jatkuvasti ja säännöllisesti kotiin annettavissa palveluissa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa.        

2.1.7  2.1.7 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

Jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluita tai tukitoimia sosiaalihuoltolain tai muun lain nojalla, hänen tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet järjestetään vammaispalvelulain ja sitä täydentävän vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (759/1987), jäljempänä vammaispalveluasetus, perusteella. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Tavanomaisiin elämän toimintoihin katsotaan kuuluvan asuminen, työssä käyminen, opiskelu, osallistuminen, liikkuminen, asioiminen ja vapaa-ajan viettoon kuuluvat toiminnat. Vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ja tukitoimien järjestäminen ei perustu diagnoosiin, vaan henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuvaan tarpeeseen.

Lain mukaiset palvelut ja tukitoimet on jaettu kunnan erityisen ja yleisen järjestämisvastuun piiriin kuuluviksi. Erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluviin palveluihin ja tukitoimiin on vaikeavammaisilla henkilöillä subjektiivinen oikeus. Kunnan on järjestettävä erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut ja tukitoimet määrärahoista riippumatta, jos henkilö täyttää kriteerit palvelun tai tukitoimen saamiseksi. Vaikeavammaisuus on määritelty erikseen kunkin erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvan palvelun tai tukitoimen kohdalla.

Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus kohtuullisiin kuljetuspalveluihin ja niihin liittyviin saattajapalveluihin, päivätoimintaan, henkilökohtaiseen apuun sekä palveluasumiseen. Samoin vain vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus saada taloudellisena tukitoimena korvaus kohtuullisista kustannuksista, jotka hänelle aiheutuvat asunnon muutostöistä ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankinnasta. Edellytyksenä näiden palveluiden ja tukitoimien järjestämiselle on, että ne ovat henkilölle vamman tai sairauden johdosta välttämättömiä, jotta hän voi suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Muutkin kuin vaikeavammaiset henkilöt voivat saada vammaispalvelulain mukaisia yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia palveluita ja tukitoimia, joita kunta järjestää tarkoitukseen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Määrärahasidonnaisia palveluita ovat kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus. Määrärahasidonnaisina taloudellisina tukitoimina kunta voi korvata vammaiselle henkilölle kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisista tukitoimista sekä päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankinnasta. Myös ylimääräiset vaatekustannukset ja ylimääräiset erityisravinnon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset voidaan korvata.

Sote-uudistuksen myötä jako erityishuoltopiireihin purkautuu ja erityishuoltopiirit siirtyvät varoineen ja velkoineen sekä sitoumuksineen hyvinvointialueille 1.1.2023.

Ehdotus uudeksi vammaispalvelulaiksi lausunnolle

sosiaali- ja terveysministeriö

Julkaisuajankohta17.2.2022 15.10

TIEDOTE

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu vammaispalvelulainsäädännön uudistamista. Ehdotus uudeksi lainsäädännöksi on lausunnolla 17.2.-4.4.2022.

Nykyinen vammaispalvelulaki kumottaisiin. Uusi vammaispalvelulaki sisältäisi säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista. Asiakasmaksulain pykälät muutettaisiin vastaamaan uuden lain palveluita.

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022. Laki tulisi voimaan jo 1.1.2023, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Lakiin tulisi kuitenkin siirtymäaikoja niin, että vanhat päätökset olisivat voimassa enintään kaksi vuotta ja uudet palvelut, kuten erityinen osallisuuden tuki ja tuettu päätöksenteko, tulisivat voimaan 1.1.2025.

 

Kehitysvammaliiton vastaukset Vammaispalvelulain lakiesityksen lausuntokyselyyn

4.4.2022.

Lausunnonantajan tausta

1. Vastaajan taustaorganisaatio

Vammaisjärjestö.

Yleistä hallituksen esitysluonnoksesta

2. Ovatko esitysluonnoksen pykälät selkeitä?

Eivät pääosin.

Perustele tarvittaessa kantasi.

Kommentit:

Pykälien sisältö on muuttunut verrattuna v. 2018 lakiehdotukseen (HE 159/2018 vp) ja nyt lausunnolla oleva lakiesitys sisältää heikennyksiä Kehitysvammaliiton kohderyhmänä oleville kehitys- ja puhevammaisille ihmisille sekä autismikirjon ihmisille.

Pykälät sisältävät liikaa tulkinnanvaraisuutta ja niitä tulisi selkeyttää, jotta lain soveltaminen olisi

yksiselitteisempää. Pykälät ja niiden perustelut eivät ole kaikilta osin yhtenevät vaan sisältävät

ristiriitaisuuksia.

Soveltamisalapykälän tulkinnanvaraisuus ja erityisesti vammaisen henkilön määritelmän

monimutkaisuus ja sitä kautta monitulkintaisuus vaikeuttavat lain soveltamista. Arviomme on, että

ehdotetussa muodossa lakiesitys vaikeuttasi ja monimutkaistaisi vammaispalveluiden piiriin

pääsemistä.

Pidämme ehdottaman tärkeänä vaatimuksena, että lain soveltamisala korjataan samankaltaiseksi kuin se oli vuoden 2018 lakiehdotuksessa (HE 159/2018 vp).

Erityisen tuen pykälään on koottu kolme erityyppistä palvelua samaan pykälään. Erityisen tuen

palvelut ovat tärkeitä Kehitysvammaliiton kohderyhmälle ja esitämme, että lain soveltamisen kannalta olisi selkeämpää, että erityisen tuen pykälän sisältämistä kolmesta palvelusta muodostetaan omat pykälät. Erityisen tuen palveluja ei tule myöskään säätää viimesijaiseksi, vaan tarjota niitä tarpeenmukaisesti.

Vastaavasti ehdotetut 14.4 § ja 15 § olisi selkeämpää lain soveltamisen kannalta koota yhdeksi lapsen asumisen tuen pykäläksi, mikä ohjaisi soveltajia tukemaan aina ensisijaisesti vammaisen lapsen asumista oman perheensä kanssa.

3. Tukevatko pykälien perustelut hyvin lain soveltajaa?

Eivät.

Perustele tarvittaessa kantasi.

2(24)

Kehitysvammaliitto, Linnoitustie 2 B, 02600 ESPOO

www.kehitysvammaliitto.fi | Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. | p. 09 348 090

Kommentit:

Verrattuna v. 2018 lakiehdotukseen (HE 159/2018 vp), on perusteluihin lisätty kohtuuttoman paljon

palvelujen käytön rajauksia ja esimerkkejä, jotka lisäävät riskiä, että osa vammaisista ihmistä jäisi

tulevan lain ulkopuolelle, vaikka heillä tulisi olla oikeus näihin välttämättömiin erityispalveluihin.

Epäselvyyttä tuo kautta linjan soveltamisalan tulkinnanvaraisuus, joka vaikuttaa myös palvelupykälien perusteluihin. Perustelut eivät enää vastaa kaikilta osin YK:n vammaissopimuksen lähtökohtia. Tämä näkyy erityisen selvästi esimerkiksi asumisen tuen pykälässä. Käsitteiden käytössä on myös ristiriitaisuutta esim. työikäinen ja työkyvytön -käsitteiden epämääräinen käyttö päivätoiminnan pykälässä.

Perusteluissa tulisi vahvemmin ottaa lähtökohdaksi YK:n vammaissopimus ja YK:n vammaiskomitean siitä yleiskommenteissaan esittämät tulkinnat ja lisätä perusteluihin suoria viittauksia YK:n vammaissopimukseen lain tulkintaa velvoittavina periaatteina.

4. Vahvistaako esitys vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta?

Ei pääosin.

Perustele tarvittaessa kantasi.

Kommentit:

Tulkinnanvarainen ja hyvin tiukaksi muotoiltu soveltamisalan pykälä heikentää kehitysvammaisten

tilannetta eikä tuo helpotusta väliinputoajaryhmien tilanteeseen. Kehitysvammaliiton kohderyhmistä

erityisessä riskissä ovat lievemmin kehitysvammaiset, puhevammaiset henkilöt, autismikirjon ihmiset ja neuropsykiatrisia häiriöitä omaavat henkilöt. Erityisen tuen pykälän osalta erityinen osallisuuden tuki ja tuettu päätöksenteko astuisivat voimaan vasta 1.1.2025. Tämä heikentäisi lain siirtymävaiheessa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien vammaisten henkilöiden sekä vammaisten lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada tukea osallisuuteen. Esitämme, että erityisen tuen pykälästä astuisi voimaan 1.1.2023 erityinen tuki osallisuuteen. Näemme järkevänä, että tuetun päätöksenteon toimeenpanoa kehitetään vielä ja varmistetaan henkilöresurssi tähän sekä koulutuksen järjestäminen tehtävään. Järjestöillä on vahvaa osaamista tuetun päätöksenteon toteuttamiseen ja on ensiarvoisen tärkeää, että järjestöt otetaan mukaan tuetun päätöksenteon toimeenpanon valmisteluun ja lisäkoulutuksen tarjoamiseen.

Henkilökohtaiseen apuun olisi jäämässä edelleen voimavararajaus. Tämä lisää eriarvoisuutta

vammaisten ihmisten keskuudessa. Pidämme tärkeänä, että voimavararajaus poistetaan syrjivänä ja

eriarvoisuutta lisäävänä säädöksenä. Lyhytaikaisen huolenpidon osalta perhehoidossa olevat vammaiset henkilöt jäisivät pykälän rajausten vuoksi ilman lyhytaikaista huolenpitoa, mikä lisäisi heidän eriarvoisuuttaan suhteessa vanhempien ja läheisten kanssa asuviin vammaisiin henkilöihin.

Päivätoiminta rajattaisiin vain hyvin suppealle kohderyhmälle ja siihen pääseminen edellyttäisi

työkyvyttömyyden kriteerien täyttymistä. Päivätoiminnasta muodostuisi lakiesityksen mukaan hyvin joustamaton palvelu ja sen ulkopuolelle jäisivät monet sellaiset henkilöt, joiden osallisuutta tuetaan hyvin joustaville palveluratkaisuilla esim. palkkatyön, työtoiminnan tai päivätoiminnan

yhteensovittamisella.

3(24)

Kehitysvammaliitto, Linnoitustie 2 B, 02600 ESPOO

www.kehitysvammaliitto.fi | Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. | p. 09 348 090

Lakiesitys lisäisi asiakasmaksuja ja omavastuuosuuksia enemmän kuin v. 2018 lakiehdotus (HE

159/2018 vp), Tämä heikentäisi merkittävästi vammaisten ihmisten tilannetta ja lisäisi eriarvoisuutta suhteessa muuhun väestöön. Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämisen tavoitteena ei ollut, että esimerkiksi lievästi kehitysvammaisia ihmisiä siirtyisi vammaislainsäädännön mukaisten palveluiden piiristä esimerkiksi sosiaalihuoltolain (maksullisten ja harvoin hyvin vammasta johtuviin tarpeisiin vastaavien) palveluiden piiriin.

Jos soveltamisalapykälää ei korjata, on suurena vaarana, että lievemmin kehitysvammaisia jäisi lain

soveltamisen ulkopuolelle, vaikka heillä olisi vammasta johtuvia välttämättömiä avun ja tuen tarpeita tavanomaisessa elämässä. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät yleensä ole riittäviä ja sopivia heille.

Lakiuudistuksen keskeisenä tavoitteena tulee olla se, ettei nykyisten erityishuollon asiakkaiden

asemaa kaksi lakia yhdistettäessä kohtuuttomasti heikennetä. Verrattuna HE 2018 sisältää HE 2022

heikennyksiä ja lakiuudistuksen perimmäinen tavoite erityishuollon palvelujen turvaamisesta ei enää näkemyksemme mukaan tulisi toteutumaan.

5. Lisääkö esitys vammaisten henkilöiden osallisuutta yhteiskunnassa?

Ei pääosin.

Perustele tarvittaessa kantasi.

Kommentit:

Vammaisten henkilöiden osallisuuden tukeminen on tulevan vammaispalvelulain keskeinen tavoite.

Lakiesityksessä on tuotu hyvin esille kommunikaation, vuorovaikutuksen ja tiedon saannin merkitystä.

Myös olemuskielen varassa toimivat vaikeimmin kehitysvammaiset ja heidän osallisuutensa

tukeminen on huomioitu. Säädös tuetusta päätöksenteosta tukee osallisuuden tukemista vaikkakin

tuettua päätöksentekoa saa palveluna vain elämän merkittäviin päätöksentekotilanteisiin ja siltä osin

säädös on suppeampi kuin alun perin oli kehitysvamma-alan toimijoiden toiveena. Näemme tärkeänä, että tuetusta päätöksenteosta tullaan myös säätämään osana tulevaa IMO-lakikokonaisuutta.

STM asetti Osallisuustyöryhmän vuodelle 2020, jonka tehtävänä on arvioida ja valmistella

säännösehdotuksia vammaispalveluja koskevaan lainsäädäntöön. Tavoitteena on turvata ja lisätä

entisestään vammaisten henkilöiden osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa ja palvelujen

järjestämisessä sekä selventää oikeussuojakeinoja.

Osallisuustyöryhmä teki muutosesityksiä tulevan vammaispalvelulain 1. lukuun. Osallisuustyöryhmä

korosti yksilöllisten tarpeiden selvittämisen, mielipiteen muodostamisen ja ilmaisemisen tuen,

tiedonsaannin sekä palveluiden jatkuvuuden tärkeyttä. Työryhmä ehdottaa, että YK:n

vammaisyleissopimus otetaan vahvemmin huomioon vammaispalvelulainsäädännössä ja sen

perusteluissa.

Valitettavasti Osallisuustyöryhmän lausuntokierroksella laajaa kannatusta saaneista keskeisistä

parannusehdotuksista useat ovat jääneet pois nyt lausunnolla olevasta esityksestä. Niitä on

vammaisten ihmisten osallisuuden lisäämiseksi erittäin tärkeä ottaa mukaan vammaispalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin. Näemme tärkeänä, että säännökseen palautetaan esimerkiksi seuraava Osallisuustyöryhmän esittämä asiakkaan oikeusturvaa parantava kohta: ”asiakkaan esittämästä avun ja tuen tarpeesta tai palvelun toteuttamistavasta voitaisiin palveluista päätettäessä poiketa vain perustellusta syystä, joka olisi kirjattava päätökseen”.

4(24)

Kehitysvammaliitto, Linnoitustie 2 B, 02600 ESPOO

www.kehitysvammaliitto.fi | Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. | p. 09 348 090

Vammaisten ihmisten osallisuutta heikentävät myös tiukasti rajattu soveltamisala, henkilökohtaisen

avun voimavararajaus, erityisen tuen palvelujen viimesijaisuus, asiakasmaksujen kasvu ja

päivätoiminnan saannin rajaukset. Myös asumisen tuen sisältöä on heikennetty verrattuna vuoden

2018 lakiesitykseen.

6. Parantaako esitys vammaisen henkilön mahdollisuuksia saada yksilöllisen tarpeensa mukaisia palveluita vamman tai sairauden laadusta riippumatta?

Ei pääosin.

Perustele tarvittaessa kantasi.

Kommentit:

Lain valmistelun tavoitteena oli yhdistää kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki siten, että tuleva laki ei heikentäisi vammaisten ihmisten asemaa välttämättömien palvelujen saannissa. Tavoitteena oli myös parantaa väliinputoajaryhmien tilannetta, joita ovat olleet esimerkiksi autismi- ja neurokirjon ihmiset. Heillä on välttämätön tarve toimintarajoitteidensa johdosta saada nimenomaan

vammaislainsäädännön mukaisia erityispalveluita suoriutuakseen yhdenvertaisesti muiden ihmisten

kanssa tavanomaisessa elämässä.

Keskeinen periaate oli myös tulevan lain tarvelähtöisyys diagnoosiin tai vaikeavammaisuuden

käsitteeseen perustuvan palveluiden saamisen sijasta. Nämä periaatteet näkyvät osittain

pykälätasolla, mutta lakiesitys sisältää paljon heikennyksiä vuoden 2018 lakiehdotukseen (HE

159/2018 vp) nähden.

Nykymuodossaan lakiesitys heikentäisi erityisesti lievästi kehitysvammaisten ja autismikirjon ihmisten mahdollisuuksia saada jatkossa vammaispalvelulain mukaisia palveluja.

Palvelujen saantia heikentää erityisesti lain soveltamisalan tiukka ja tulkinnanvarainen määritelmä

vammaisuudesta. Pidämme erittäin tärkeänä, että lain soveltamisala perusteluineen muutetaan

esittämällämme tavalla. Myös palvelupykäliä tulee muuttaa niihin sisältyvien uusien rajausten osalta. Palvelujen saantia heikentävät myös henkilökohtaisen avun voimavararajaus, erityisen tuen pykälän vahva viimesijaisuus sekä päivätoiminnan rajaaminen vain työikäisille työkyvyttömille.

Huolta aiheuttaa myös se, että asumisen tuen pykälä eroaa vuoden 2018 lakiehdotuksesta (HE

159/2018 vp) merkittävästi. Vuoden 2018 lakiesitys asumisen tuen pykälän osalta oli kirjoitettu

tarvelähtöiseksi ja se mahdollisti yksilöllisesti räätälöityä asumisen ratkaisuja. Selkeä heikennys

verrattuna v. 2018 lakiehdotukseen (HE 159/2018 vp) olisi se, ettei tätä tukea enää järjestettäisi

ensisijaisesti vammaisen henkilön omaan itse valitsemaan kotiin, eikä perusteluista käy ilmi, miten

myös esimerkiksi vaikeammin kehitysvammaisten tai autismikirjon ihmisten tulisi voida saada

tarvittaessa ympärivuorokautiset asumisen tuen palvelut myös muuten kuin ryhmämuotoisesti

järjestettyinä.

Erityisryhmien asumisen järjestämisen keskeinen haaste on ollut todellisten asumisen vaihtoehtojen

vähäisyys eikä tuleva vammaispalvelulaki toisi tähän selkeää muutosta ja lainsäädännöllisiä

lähtökohtia tuleville hyvinvointialueille. Hyvinvointialueita tulisi velvoittaa kehittämään vammaisten ihmisten tarpeita vastaavia asumisen vaihtoehtoja siten, että vammaisten ihmisten

valinnanmahdollisuudet toteutuisivat paremmin. Tämän velvoitteen tulisi näkyä myös asumisen tuen perusteluissa.

Työ- ja päivätoiminta ovat usealle kehitysvammaiselle henkilölle tärkeitä elämänlaatua ja osallisuutta vahvistavia palveluja. Pidämme erittäin huonona päivätoiminnan uutta muotoilua, jossa sen saamisen lähtökohtana eivät olisi yksilölliset tarpeet saada päivätoimintaa, vaan se, että henkilö olisi työkyvytön tai kyvytön osallistumaan työtoimintaan tai muuhun työllistymistä edistävään toimintaan. Työkyvytön käsitettä ei selvennetä edes lain perusteluissa eli epäselväksi jää arvioitaisiinko tätä kategorisesti työkyvyttömyyseläkkeen saamisen pohjalta, vai miten. Lisäksi päivätoimintaan on tehty ikärajaus, joka jättää ulkopuolelleen ikääntyneet vammaiset henkilöt. Ikärajaus ei mahdollista yksilöllistä päivätoiminnan tarpeen arviointia ikääntyneiden osalta, joista moni voi olla kronologisesta iästä riippumatta vielä toimintakykyinen ja halukas jatkamaan aktiivista elämää kodin ulkopuolella. Vammaisen henkilön tarve päivätoimintaan on hyvin yksilöllinen ja päivätoimintaan tulisi voida joustavasti yhdistää myös työtoimintaa ja muita työllisyyttä tukevia palveluja. Kuntien ja palvelujen tuottajien tavat järjestää päivätoimintaa ovat tällä hetkellä huomattavasti joustavamman kuin lakiesitys jatkossa mahdollistaisi.

Työtoiminnasta ei tultaisi säätämään tulevassa vammaispalvelulaissa. Emme pidä tätä hyvänä

ratkaisuna, vaan näemme tärkeänä, että myös työtoiminnasta säädetään osana tulevaa

vammaispalvelulakia.

7. Mitä haluaisit ehdottomasti säilyttää esityksessä ja miksi

(asiakokonaisuus, pykälä, kohta perusteluissa tms.)? Mainitse avovastauksessa (lyhyesti) enintään kolme asiaa.

1. Erityisen tuen pykälä: näemme hyvänä, että lakiesitykseen on nyt lisätty erityisen tuen pykälä,