Blue Flower

fShare
9

 

onkosetotta 001

"Internetin piti tuoda maailman kaikki tieto kaikkien ulottuville, mutta verkossa jylläävät pseudotiede, salaliittoteoriat ja suoranainen humpuuki. Ihmisten eristäytyminen samanmielisten some-kupliin takaa, ettei korjaava tieto koskaan eksykään silmien eteen. Miten luotettavan tiedon voi löytää kokemusasiantuntijoiden ja tunteisiin vetoavan populismin joukossa?"

"Voiko se olla totta?" , ISBN 978-952-5985-47-4 , kustantaja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry   2017   yrittää puolustaa tieteellisen tiedon ja  luotettavan tutkimuksen asemaa nykyisen "vaihtoehtoisten totuuksien" mylläkässä.  Helppoa se ei ole, jostain syystä "mahdollisten tulkintojen" markkinamiehet ovat onnistuneet kääntämään medioissa todistusvastuun pois yksisarvishoitojen  ja elinvoimaa moninkertaistavien magneettirannekkeiden myyntimiehiltä ja julistavat että kaikki mitä ei erikseen ja ehdottomalla varmuudella ole mahdottomaksi julistettu on luultavasti mahdollista, ja todistusvastuu on epäilijöillä -ei humpuukintuottajilla.

Miksi ihmiset näyttävät suorastaan haluavan humpuukia? Mistä kumpuavat taipumukset "yliluonnollisten" ilmiöiden kokemiseen? Mitä tiede itse asiassa on ja miten se eroaa uskomuksista?  Näihinkin perustavanlaatuisiin kysymyksiin etsitään vastauksia, ja annetaan hyviä työkaluja epäillä silloin kun aihetta on.

Otsikoista voisi poimia vaikka seuraavat -jotka sattuivat just minun silmiini olemaan niitä mielenkintoisimpia;

"Kun tietoa on tarjolla valtavasti, houkuttelevaksi muuttuukin tietämättömyys"

"Miten tunnistaa tieteellinen tieto"

"Mistä puhumme, kun puhumme vaihtoehtohoidoista"

"Rasvasodasta sitruunahappotaisteluihin"

"Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen"

"Humpuukitekniikka terveydenhuollon apuna"

 

Kirjan on toimittanut FT Tiina Raevaara, joka työskentelee kirjailijana ja vapaana tiedetoimittajana. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto "ajankohtaisesta ja asiantuntevasta tiedonjulkistamisesta eri medioissa".

 

Muut kirjoittajat ovat Kari Enqvist, Jukka Häkkinen, Arno Kotro, Hannu Lauerma, Marjaana Lindeman, Vesa Linja-aho, Risto K. Järvinen, Heikki Nevala, Anja Nysten, Markku Myllykangas ja Raimo Puustinen. Pätevää   ja nimenomaan tieteellisesti katsoen luotettavaa joukkoa kaikki.    Kirjoittajien tieteellisestä taustasta huolimatta, ja todistettavuudesta tinkimättä, kirjoittajat ovat onnistuneet rakentamaan kirjan jonka lukeminen ja ymmärtäminen  ei edellytä  lukijan olevan akateemisesti sivistynyt, vaan normaali suomen kielen taito riittää.  Lähdeviitteet toki löytyvät, ja niitä seuraamalla voi toki pidemmälle asioita miettivä etsiä lisävalaistusta asioihin.

Asiallista tekstiä, jossa ei pyritä oikomaan ja "unohtamaan" tieteellistä vakavuutta, voi kirjoittaa myös mielenkiintoisesti.  Tätä en malltanut käsistäni kesken lukemisen laskea, aamuyön tunteihin kirjan kanssa seurustelin -ja pohdittavaa riitti vielä aamukahvipöytäänkin.