etusivuotsikko2

Me pääsemme vaaliuurnille.

Hetki ja toinenkin,  toistasataa vuotta  on mennyt siitä kun saimme kunnallisvaaleissa  äänioikeuden joka on riippumaton varallisuudesta. On arveltu niinkin etä yhtenä merkittävänä syynä sisällissotaamme oli juuri työläisten äänioikeudettomuus kunnallisessa päätöksenteossa.   Aina ei ole kaikkia  ihmisiä katsottu ihmisiksi siinä mielessä että heille olisi annettu samoja oikeuksia kuin ns. paremmille, oikeille ihmisille.   Kauas on tultu 1900-luvun alun ehdottomasta isäntävallasta.   Hyvinvointia on rakennettu , toisinaan väitellen ja kiukutellenkin mutta kuitenkin aina jollain tasolla inhimillisyyden huomioon ottaen.  Hyvä niin.

 

Puolueet ajavat omien eturyhmiensä etua

Eihän  siinä ihmettelemistä ole. Noinhan sen pitääkin olla.  Kun elämme maailmassa, jossa omaisuus, omistaminen, määräysvalta omaisuuden suhteen on jakaantunut kovin epätasaisesti  edut ovat usein ristiriidassa.   Isännän ja rengin eturistiriita vaikkapa työpäivän pituuden suhteen  on ollut esillä kai niin kauan kuin työtä on tehty.  On väitelty, ja on lakkoiltu -mitäpä muuta asetta olisi työntekijälklä koskaan ollut.  Mutta, monimutakisempiakin asioita on yhteiskunnan ja tuotannon kehittyessä noussut esiin.   Ei ole aina ollut aivan selkeää jakoa vain kahteen eturyhmään, maailma on monimutkaistunut.  

Meillä on  useampia puolueita, ja eiköhän vaan se ole hyväkin asia?   Puolueilla on ohimenevien päivänpolttavien kinastelujen lisäksi  myös pitkäaikainen historiansa, pienellä tutkimisella toki jokainen löytää  tiedon siitä minkä eturyhmän edunvalvojana mikäkin puolue toimii.   

 

Lähes kaikki puolueet hyväksyvät demokratian ja ihmisten tasa-arvon, kaikkien oikeuden elämään.

Ehkä juuri  tuotannon ja tieteen kehitys on johtanut siihen, että  meillä on  jokaiselle turvattu jonkinlainen perusturvallisuu,  ruokaa ja vaatetta niin ettei enää nälkään nääntyneitä kerjäläisiä tienposkessa ole 1800-luvun nälkävuosien malliin.  Toisaalta, pääomavarantojensa kasvattamiseen keskittyneillä kansalsisilla on heilläkin varaa toimia  inhimillisemmin kuin puolitoista vuosisataa sitten.   Joskus, pitkällä tähtäimellä, edut ovat jopa yhteisiä.   Meillä on varaa inhimillisyyteen.  Ja suurimmalla osalla ihmisiä haluakin.  Tisaalta, tällä demokraattisella yhteiskuntamallilla on niin kiistämättömiä etuja, että sekin pitää puolueet yleensä rauhallisina.  Niinpä minäkin, yhteiskunnallislta ajatuksiltani monin kohdin hyvin vasemmistolaisena, olen ilman muuta valmis myöntämään että vaikka  tämän yhteiskunnan perusajatuksena onkin pääoman etu ensin -mantra, niin täällä on kuitenkin aivan hyvä ihmisen elellä.  Ei tämä niin paha ole etteikö tästä hiukan korjailemalla vallan hyväkin tulisi.

 

On myös inhimillisyydenvastaista ääriajattelua

On totta, että on myös  pahoinvointia,  on epätasa-arvoa,  vääryyttä tehdään -niin virkamiesten kuin rahamiestenkin taholta kuten vanhassa virressä veisataan  "ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan"...    Ja kun aina löytyy, historian varoittavista esimerkeistä huolimatta,  diktattoreiksi pyrkiviä, ihmisten eriarvoisuutta rotuoppien, kansallisuusmääritelmien, sukuselvitysten, urheilullisen jalouden ja ties minkä  jako-opin perusteella .Kunhan ovat tarkkaan laskeneet että juuri he sitten ovat se valittu kansa tai joukko, jolle kaikki valta ja maa kuuluisi.    Ja siinä on heitettävä niiden "muiden" ihmisarvo tienposkeen.   Ellei suoraan ehdoteta "lopullista ratkaisua" niin  niin ainakin pois  oikeiden ihmisten  ulottuvilta,  mieluummin kauas pois. 

 

Äärioikeistolle kelpaavat kaikki keinot

Yleinen yhteinen piirre tätä pohjoismaista demokratia vastustavan populistisen  kiivasta sotaa huutavan  äärioikeiston  liikkeissä on se, ettei heillä loppujen lopuksi ole mitään selkeää vaihtoehtoa nyt vallitsevalla kapitalistiselle yhteiskuntajärjestelmälle.  Itse asiassa he usein haluaisivat  jalostaa sitä entistä kapitalistisemmaksi,  poistaenb siitä ihmisoikeuksia "niiltä muilta", joiden  laatua ei ole koskaan rajattu. Ensimmäisten vähemmistöjoukkojen tultua siivotuksaista löytyisi seuraava ja  sitä seuraava  -eli ruokittaisiin  omien, oikeiden ihmisten, valtaa uhraamalla  muita  -mihin asti, sitä ei ehditty näkemään edes toisen maailmansodan aikana, kun  heille kuitenkin tappio tuli.

Tänään, tätä kirjoittaessani, uutisissa näkyy että ovat nyt kunnallisvaalitaistelun alkajaisiksi ottaneet , nämä ääriliikkeen  julistajat, keskustapuolueen.    Hajota ja hallitse -taktiikkaa, väittäisin.  Ehkä he otaksuvat että muut eivät jippoa huomaa, yhtyvät solvauksiin ja nokiteluun (Eiväthän nuo nyt minua uhkaa, vaan tuota toista...) .

Ja kuitenkin, taustalla on koko toimivan demokratian vastainen  sota.    Jopa nykyisen hallituksen hyvinonistunut koronantorjunta (siis niin hyvin kuin mahdollista yleensä on ollut)  on  heille uhka. Hallituskin olisi kaadettava.   Miten se liittyy paikallisiin kunnallisvaaleihin,  sitä ei kai kukaan osaa selittää.  Mutta, raflaavia otsikoita ja  hämmentäviä väitteitä kenties on helpompi heitellä kun ei  liian tarkkaan katsella eikä ainakaan taustoja selvitetä. 

 

Onneksi meillä on aivan asiallisia, ihmisyyden ja  eri eturyhmien asioita puolustavia puolueita ihan riittämiin.  Kukin toki arvioikoon omalla kohdallaan, minkä puolueen tai puolueiden teot ovat  hänelle ja hänen  yhteskuntaluokalleen hyvinvointia hankkineet .   En näistä nyt ja tässä ala erikseen esittelemään  mihin on milloinkin pyritty vaikuttamaan ja mihin suuntaan.  

 

Tärkeää on vain huomata että  populistiset ääriliikkeet eivät ole milloinkaan olleet  tavallisen ihmisen puolella  eivätkä ainakaan heikompiosaisen ihmisen puolella.  

 

Taidanpa, vaikken ole eläissäni maalaisliittoa tai  nykyistä Kepua missään äänestänyt, sopivan tilaisuuden tullen sillekin  puolustuspuheenvuoron käyttää.     Kyllä ne useasti ovat aivan  ihmismoisella kannalla olleet. 

Comments powered by CComment