etusivuotsikko2

Uutiset kertovat että hyytävä kylmyys meitä kurittaa.   Kahteenkymmeneen pakkasasteeseen saattaa näilläkin nurkilla mittari päätyä. On se kylmää.

 

luntaseinille

Vanhat konstit käyttöön, ja vähän uusia. Lunta seinille, kuten ennenkin. Sitä saatiin, joskus on tuostakin sokkelineristeestä puutetta ollut.  Ja uusia konsteja, vesijohtoputken ympärille  lämpökaapeli, vuorivillaa kiepiksi päälle ja jos tarmoa riittää niin  sille paketille ulkokuoret  -miten sitten mahtuu tekemäänkin. Eiköhän tuo taas sulana pysy.  Kun olen tuon mökin alle, puolen metrin ryömintätilaan muutamana talvena  lämmittimen kanssa möyrinyt, niin opetttihan se jotenkin varautumaan, kesän aikana laittamaan lämpöeristyksiä parempaan kuntoon.  

Mutta, mikäs tässä on ollessa.  Kun ei kaikkein pahimmilla keleillä ole aivan pakko ulos edes mennä, eikä nykyaikana tuossa kylmyydessä työntekoa edes vaadita -ja jos vaaditaan, niin kamppeet ovat jo sen mukaiset. 

Hyvää oppia työnteon olemuksesta sain joskus nuorena miehenä, rakennustyömailla , joissa ei juuri pakkasrajoja tunnettu.  Olinpa mukana rakentamassa komeita kerrostaloja Porin Pormestarinluotoon, silloin aivan 70-luvun alussa.  Taloja valettiin ns. suurmuoteilla, eli vaneripintaisilla ja vahvasti tuetuilla kolmisen meträ korkeilla valumuoteilla joita nosturi sitten nosteli paikoilleen ja taas avaraan peltomaisemaan pystyyn tuettuina puhdistettavaksi.  Ja se puhdistus oli minun hommaani.  Kun vanerihirvityksestä pitkävartisella petkeleellä betoninrääppeitä kolhi irti, se oli oikeastaan ihan lämmintä hommaa, pakkasellakin.  Mutta kun se työ ei ollut sillä tehty.  Muotti piti myös voidella.  Veden ja öljyn sekoituslitkua piti hulppealla katuharjalla saada pysymään edes hiukan pinnassa, siinä vesi roiskui ja joskus tuntui että sitä oli enemmän omassa niskassa kuin mökinkokoisen muotin pinnassa. 

  Pakkasta saattoi hyvinkin olla toistakymmentä astetta ja silloisella peltoaukealla tuuli ja tuisku antoivat homman omat mausteensa.  Melkoisena jääkalikkana siinä ennen iltaa nuori pojanjolppi oli.  Eikä silloin tainnut kotoa löytyäkään niin paljon villapaitoja ja flanellihousuja etteikä se vesi olisi iholle asti päässyt.  Kahdeksan tuntia sitä,  ehkä ruokatunnilla aavistuksen ehti sulamaan, olihan siinä kovalevyseinäisessä ruokakopissa jonkinlainen pieni kamina keskellä - tosin sen ääreen oli etuoikeus vanhemmilla miehillä. 

Ja työpäivän jälkeen koitti vapaus. Vapaus lähteä polkupyörällä samoissa kamppeissa kymmenen kilometrin kotimatkalle, uutta aamua  odottamaan. 

Tuon kun nyt jostain muistin, niin alkoi taas tämänpäiväinen elämisen helppous tuntumaan siltä mitä se onkin, aika leppoisaa olemista ja tekemistä.

 

lumikone

Eiköhän me pakkasista selvitä. Eivätkä ne ennekään ole loputtomiin jatkuneet. Tuossakin muutaman vuoden takaisessa kuvassa ihan ilman karvalakkia taas pääsin pihatietä aukomaan. Kyllä se siitä nytkin...

 

No, kun ei omissa asioissa nyt niin murehtimista ole, niin olenpa sitten sivusilmällä maailman menoa seuraillut.  Ja siinä jo pientä pelon aihetta onkin.  Kun nyt hetken aikaa on eri pauolilla maailmaa kansaa villitty ja haettu oppia 30-luvun rotuopeistakin, huudettu oikeanväristen ja oikeanrotuisten ja oikeanuskoisten erinomaisuutta ja  oikeutusta valtaan, niin onhan siinä sitten toisiaan kolhittu.  Amerikka ensin, ja  tietysti se oikeanlainen amerikanmeininki aivan ensimäisenä, huusi sikäläinen presidentti ja saikin  joukkonsa liikkeelle.  Eikä taida olla varmaa etteikö rynnistäisi vieläkin -pahalta näyttää.

Eikä meillä sen paremmin.  Ainoa äärioikeistopuolueemme taisi just eilispäivänä ilmoitella että antakaapa ilmi jos vaikka jossain kouluissa puhutaan jotain semmoista joka ei heidän oikean aatteensa kanssa olisi sopusoinnussa. Mihin noita mustia listoja sitten käyttäisivät, sitä ei ihan tarkkaan kerrottu.  Ehkä jostain rivien välistä oli luettavissa että kyllä niile sitten käyttö löytyy...

 

No, Minulla nyt ei ole muita ilmiannettavia kuin itseni.  Eivät ole minun ajtukseni ja puheeni olleet tuon kiivaan uskon kanssa lainkaan yhteensopivia.  Vielä en ole osannut kovin pelätäkään, onhan senmtään toistaiseksi kahdeksankymmentä prosenttia (galluppien mukaan) suomalaisista tämän rauhallisemman ja demokraattisemman yhteiselon kannalla.

Pitikin oikein miettiä, olisko minun lapsuudessani, sen vähän koulunkäynnin aikana, ollut koulun taholta jotain sellaista joka olisi voinut äärioikeiston mieltä' pahoittaa.  Että jos vaikka ilmiantaisin, niitä vanhempia rikoksia Lapuanliikkeitä ja muita isänmaallisisa kohtaan.    Kauan sain asiaa pähkäillä, kun ei tuntunut löytyvän. Kovin hyvin olivat silloin sovinossa, nuo suuret aatteet ja kansakouluopetus.   Mutta, eikös sentään!  Syyllistä en aivan varmaksi tiedä, oliko koulun johtokunta vai ihan kunnan taholta tullut semmoinen pahuus. Olipa sentään luovutettu koulun voimistelusali kahtenakin iltana viikossa työväen urheiluliiton alaisen voimisteluseuran käyttöön.   Voisipä hyvinkin ajtella että se nakersi jonkun suojeluskuntatakkiaan seinällä ihailevan mieltä...  

Olinpa siellä minäkin, siellä me ympäri salia kuljimme niin käsiä venytellen jättiläiskävelynä ja kohta kyykkyhyppynä,  punnerreltiin ja pompittiin. Ja aivan juhlaa oli jos päästiin vaikka polttopalloa lopuksi pelaamaan. 

On sitä tullut monenmoista syntiä tehtyä. Silloin. Sittemmin ei tuon työteonkaan takia ole niin aikaa voimistelulle ja urheilulle ollut, jos ei kohta voimia ja edellytyksiäkään semmoisessa kilpailemiseen.  Että rauhallisemmin on pakerrettu, mitä milloinkin.

Itse asiaan, eli tuohon populismin ja äärioikeiston uhoamiseen.  Ei se hyväksi ole, ei niille jotka ovat sen maalitauluksi joutuneet, eikä pidemmällä tähtäimellä kenellekään muullekaan. 

 

Eli, mielestäni, jos vielä tämän koronan jaloista jonkiinlaista kansalaistoimintaa löytyy, niin  ensisijaista olisi että se rauhaarakastavampi ja tätä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa jonkinlaisessa arvossa pitävä  enemmistö, se kahdeksankymmentä prosenttia, alkaisi yhdistämään voimiaan ja torjumaan tuota kaikkein kiukkuisinta koohotusta.   Vaikka sitten jäisi joku muu ns. toiminta pikkuisen vähemmälle.

 

Comments powered by CComment