Sergei Jesenin kirjeenvaihtoa (v.1924) äidin kanssa 1/3
Kirje äidille
Oletko vielä elossa, äitiseni?
Minäkin elän. Terveisiä sinulle, terveisiä!
Vaikka tupasi vuotaisikin
näen iltaisen valosi.
Minulle kirjoitetaan, että olet huolissasi minusta,
että kuljet usein kylätiellä raihnaisena
ikikulussa mekossa.
Iltapimeällä näen usein
ikäänkuin kapakkatappelussa
joku työntäisi puukon sydänalaani.
Ei se mitään, äitikulta! Rauhoitu!
Se on vain ikävä hourekuva.
En ole juonut niin kitkerää
että kuolisin sinua näkemättä.
Heikko olen edelleen.
Haaveilen vain siitä,
että levoton sieluni voisi
palata matalaan majaamme.
Palaan, kun lehvät levittäytyvät keväällä
valoisaan puutarhaamme.
Mutta älä herätä minua aamunkoitteessa,
kuten teit lapsena.
Älä herätä, jotta en lakkaisi haaveilemasta
tapahtumasta, mikä on tapahduttava.
Olen kokenut liian aikaisen menehtymisen
ja uupumuksen.
Älä minun takiani rukoile. Se ei ole tarpeen!
En vanhene enää.
Olet ainut auttajani ja lohtuni.
Vain sinä annat minulle kaipaamani valon.
Unohda levottomuutesi.
Älä haikeile minusta.
Äläkä kulje niin usein kylätiellä
ikikulussa nutussasi.
(Suomennos Aarre A. Toivon poika)
Comments powered by CComment