Sergei Jesenin kirjeenvaihtoa (v.1924) äidin kanssa 1/3

Kirje äidille

Oletko vielä elossa, äitiseni?

Minäkin elän. Terveisiä sinulle, terveisiä!

Vaikka tupasi vuotaisikin

näen iltaisen valosi.

Minulle kirjoitetaan, että olet huolissasi minusta,

että kuljet usein kylätiellä raihnaisena

ikikulussa mekossa.

Iltapimeällä näen usein

ikäänkuin kapakkatappelussa

joku työntäisi puukon sydänalaani.

Ei se mitään, äitikulta! Rauhoitu!

Se on vain ikävä hourekuva.

En ole juonut niin kitkerää

että kuolisin sinua näkemättä.

Heikko olen edelleen.

Haaveilen vain siitä,

että levoton sieluni voisi

palata matalaan majaamme.

Palaan, kun lehvät levittäytyvät keväällä

valoisaan puutarhaamme.

Mutta älä herätä minua aamunkoitteessa,

kuten teit lapsena.

Älä herätä, jotta en lakkaisi haaveilemasta

tapahtumasta, mikä on tapahduttava.

Olen kokenut liian aikaisen menehtymisen

ja uupumuksen.

Älä minun takiani rukoile. Se ei ole tarpeen!

En vanhene enää.

Olet ainut auttajani ja lohtuni.

Vain sinä annat minulle kaipaamani valon.

Unohda levottomuutesi.

Älä haikeile minusta.

Äläkä kulje niin usein kylätiellä

ikikulussa nutussasi.

(Suomennos Aarre A. Toivon poika)

Sergei Jesenin