etusivuotsikko2

ikkunatOli aika jolloin eduskunnassakin puhuttiin toisiaan ja jopa  ulkopuolella olevia ihmisiä kunnioittaen, välttäen pelottelua, vihanlietsontaa ja solvauksia. Valeuutisten levittäminen oli kaikkienkin mielestä sopimatonta.
Joskus tuntuu siltä että  yhteiskunnallinen kielenkäyttö johon me kansalaistoiminnan veteraanit  nuoruudessa totuimme, luokitellaan nyt vihervasemmistolaiseksi tai joksikin siitäkin vasemmalla olevaksi kuvitellun "ääri"keskustelun alueeksi, ja vihanlietsomisesta on tullut "uusi normaali". Vika ei ole siinä että me olisimme vanhuudenhöperyydessämme alkaneet näkemään eri tavalla.  Muutos on todellinen.  Kysymyksessä on Overtonin ikkunana tunnettu ilmiö.

 

Kovertonin ikkunaeskustelua haluttuun suuntaan siirtävä strategia tunnetaan Overtonin ikkunan siirtämisenä. Ikkuna tarkoittaa  niitä ajatuksia ja ideoita, jotka suuri yleisö hyväksyy osaksi julkista keskustelua. Joseph Overton havaitsi, että julkisessa keskustelussa on tietty rajallinen tila mielipiteille, joiden esittäminen hyväksytään. Jos mielipide menee liian pitkälle tästä ikkunasta kumpaan tahansa suuntaan, ei sitä enää voi sanoa julkisesti ääneen.

Demokratioissa poliittiset valinnat tehdään yleensä vain niiden ideoiden joukosta, jotka kulloinkin ikkunaan mahtuvat.  Ja ikkunaan tuntuu mahtuvan vain rajallinen määrä "hyväksyttäviä" mielipiteitä.  Raja löytyy niin oikealta kuin vasemmaltakin, ja rajojen ulkopuolelle sijoittuvat  nähdään sellaisina ääri-ilmiöinä etteivät ne aivan suotavia ole.  Kun joku onnistuu muuttamaan sekä kielenkäyttöä että hyväksyttävyyden rajaa, kuten nyt, oikealle, siten että rasismi, vihanlietsonta, ihmisarvon kyseenalaiseksi tekeminen, väkivallan hyväksyminen jne ovat "keskemmällä", tehden taas tilaa sieltä äärioikealta ikkunan piiriin siirtyville entistä raaemmille mielipiteille ja toiminnoille.  .Kun toisaalta ei siellä ikkunan asteikon vasemmassa päässä ole voimakkaita vastalauseita, niin hiljalleen ne äärioikeiston  aatteet alkavat siirtymään ikäänkuin "normaaleiksi" -ja  siitä vasemmalle olevat, aikaisemmin selvästi oikeistolaisiksi ymmärretyt kannat alkavatkin ikkunan luoman harhan takia näyttämään ikääkuin jotenkin vasemmistolaisemmilta.  Asiat eivät ole muuttuneet, mutta näkökenttä on.

Näin meitä kuljetetaan. Suuri osa ihmisistä jollain tavalla huomaa, että meilläkin politiikka on muuttunut, ja ajoittain korvaan särähtää kun yhä äärioikeistolaisempia kommentteja  heitellään kuin ne olisivat ihan tätä tavallista suomalaista ajattelua ja kenties vaan ihan pikkuisen isänmaallisempaa puhetta.  Ei se ole niin. Vaikka ihmisten ajattelukannat hiljalleen muuttuvat tuon ikkunan asettamissa rajoissa, niin enemmistö meistä kuitenkin on vihanlietsontaa, tieteenvastaisuutta, valeuutisia, rasismia, ihmisten rajua eriarvoistamista vastaan.  Tosin sitä on puolustettava.  Liitän tähän (ihan luvalla, kysytty on) tutkija Veronika Honkasalon tämänaamuisen  viestin  ihmismoista politiikkaa kannattavalle silakkaliikken sivulle. 


Veronika Honkasalo:

Hei kaikki. Olin joululomalla kaksi viikkoa some-paastolla, mutta sain viestin silakoista ja rikoin tauon hetkellisesti liittymällä ryhmään. Olen toiminut pitkään rasisminvastaisessa liikkeessä, tutkinut rasismia nuorisotoiminnan ja- tutkimuksen ja feminismin kontekstissa, kouluttanut aiheesta jne. Poliittisessa työssäni se on toimintaani läpileikkaava eetos. No, ei tästä enempää.

Viesti, jonka haluan kuitenkin teille kaikille nyt välittää on seuraava. Me elämme monella tavalla historiallisia aikoja, kun jakamaton ihmisarvo ja ihmisoikeudet kyseenalaistetaan yhä avoimemmin ja rasismi on raaistunut tavallisessa poliittisessa keskustelussa kiihtyvällä nopeudella. Monet eduskunnan täysistuntokeskustelut ovat karmeaa seurattavaa - ja tämä on monella tapaa uutta. Tiedän, että esim eduskunnassa yhä enenevissä määrin moni ihmisoikeuksien kannattaja ja rasismin vastustaja on valinnut hiljaisuuden pelon ja oman jaksamisenkin vuoksi.

Siksi tässä ajassa solidaarisuus ja tuen osoittaminen ihmisoikeuksien puolustajille on äärimmäisen tärkeää, olivatpa he tutkijoita, asiantuntijoita, aktivisteja tai poliitikkoja. Se voi olla äänekästä solidaarisuutta somessa tai henkilökohtainen kontakti, jossa kannustaa jatkamaan ja kiittää tehdystä työstä. Erityisesti vähemmistöasemassa olevat rasisminvastaiset aktivistit tarvitsevat enemmän tukea. Rasismin vastustaminen tarkoittaa monen kohdalla sitä, että he joutuvat pistämään likoon koko minuutensa, kun oikeus olemassaoloon kiistetään mm. äärioikeiston reaktioissa.

Eli muistetaan yhä useammin tukea toinen toisiamme, kannustaa ja osoittaa solidaarisuutta niin, ettei kukaan uuvu ja jää yksin kamppailussa rasismia vastaan. Pienikin tuen osoitus voi uskomattomalla tavalla valaa uutta voimaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.

 

 

Comments powered by CComment