etusivuotsikko2

Taulu värit siveltimet

 

Johdannoksi teoriasta – miksi LogoArt?

Lupauduin Porin taidemaalauskurssille kertomaan jostakin asiasta ryhmätöitä ajatellen. Etsiskelin mielessäni hetken aikaa aihetta ja näin välähti mielessä, josko onnistuisin jotakin sepittämään otsikolla taiteeseen liittyvää ja itselleni läheistä asiaa. Näin syntyi ryhmätöille pohjajuttu LogoArt-toiminnasta, joka on brasilialais-suomalaisen Marianne da Silva Pradon kehittämä menetelmä. Se yhdistää taideterapian ja logoterapian. Suomessa tätä koulutusta toteutetaan usealla paikkakunnalla ja sitä käytetään sekä oppilaitoksissa että hoitolaitoksissa. Hyvin onnistuneita ovat olleet ikäihmisten parissa tehty työ. Itse en ole LogoArt koulutettu, vaan olen logoterapeutti LTI ja logoterapiaohjaaja Viktor Frankl Instituutista. Käsittelen tässä logoterapian ja LogoArt perusteita. Ryhmätyöaiheita voi itsekin miettiä elämän tarkoituksen löytämiseksi taiteen keinoin. Näin voisi löytyä tarkoituksettomuuden olotilaan tarkoituksellisuutta. Itselleni tärkeä selviytymisen periaate on logoterapeuttinen, kun ihmisellä on elämälleen, MIKSI, hän selviytyy melkein mistä tahansa, MITEN.

Taidekeskustelu1

Periaatteessa meikäläinenkin hahmotusongelmainen värisokea voisi saada LogoArt- menetelmillä monia elämän asioiden vahvistumisia, sillä siinä ei ole tavoitteena esittävä taide, vaan taiteen avulla saavutettava tasapainoinen olotila ja oma hyvinvointi. Käytänkin töissäni usein grafiikkaa, sillä kuva puhuu enemmän kuin sata sivua tekstiä. Maalaaminen tai graafisen kaavion piirtäminenkin on prosessi, jonka avulla on mahdollista saada kosketus sisimpäänsä sekä edistää omaa kasvuaan ja luovuuttaan. Maalaamalla tai piirtämällä voidaan työstää myös henkilökohtaisia asioita ja ongelmia. LogoArt on matka itseen, se voimaannuttaa ja vapauttaa luovuutta. LogoArt käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on lohdullinen ja elämänmyönteinen, kuten se on logoterapian mukaan. Ihminen on fyysinen, psyykkissosiaalinen ja henkinen kokonaisuus.

Logoterapiaa sanotaan toivon terapiaksi. Aina on olemassa toivon säteitä, sillä kansaomaisesti sanottuna niitä säteilee risukasaankin. Siten toivotonta ihmistä tilanteineen ei ole olemassakaan, mutta toivonsa menettäneitä on ja heillekin voi taiteesta löytyä toivon säteitä. Logoterapian perustaja Viktor E. Frankl näki nämä säteet keskitysleirivankina ollessaan ja auttaessaan kohtalotovereitaan. Toivo on ajassamme entistä ajankohtaisempi itsehoidon ja mielen hyvinvoinnin suuntaus. Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa sekä kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ihmisenä kehittymisen prosesseissa. Mitähän tuolla lopulta tarkoitinkaan? Kysymys on meistä ihmisistä omina kokonaisuuksissamme meistä hitustakaan pois ottamatta. Tässä kokonaisuudessa kaikki mainitut hitusetkin ovat olemassa, sillä esimerkiksi henkinen on olemassa alusta loppuun saakka. En ole varma oletanko itse dementoituvani, mutta korostan sitä, että vaikeasti muistisairauskaan ei ole vienyt ihmisen henkisyyttä pois. Tosin sen esiintyminen voi olla ajoittain heikentynyt.

Taidekurssilaisia1

Logoterapian ja taideterapian yhteys LogoArt-toiminnassa

Mistä LogoArt toiminnassa on kysymys? Logoart- taideterapia yhdistää käden ja mielen voiman. Se on kokonaisvaltaista taideterapiaa. LogoArtin tavoitteena on löytää yhteys itseensä, tunteittensa kipukohtiin ja tapaan toimia eri tilanteissa. LogoArt ideana on eheyttää, kehittää luovuutta, auttaa löytämään ratkaisuja sekä virkistää ja voimaannuttaa sekä auttaa myös löytämään ihmisessä itsessään olevat sisäiset voimavarat. Joskus tunteille ja omille olotiloille ei löydy sanoja, jolloin lempeästi sekä itseä että lähimmäisiä ja maailmaa katseleva LogoArt- taideterapia on hyvä väline tunteiden ja kokemusten ilmaisuun. Jokainen saa tehdä omaa matkaansa ilman suorituspaineita, sillä oikeaa ja väärää ei ole. Logoterapian perusajatuksiin sisältyy itsestä poispäin suuntautuminen. Olen itse tehnyt logoteorian opinnäytteen pastoraalipsykologisesti suuntautuneena, jossa yksi peruslähtökohta on kultainen sääntö eli tee lähimmäisellesi sitä, mitä toivot tehtävän itsellesi. Taidekokemus voi olla Lapin tuntureilla, kainuulaisella laavulla tai Porin metsässä tai vaikkapa Porin torilla, siis missä tahansa näkee sekä oman sisäisen että ulkoisen kauneuden olemuksellisen tilan.

Mitä voisinkaan hakea, josko juuri nyt aloittaisin vaikkapa LogoArt toiminnan? Ajattelisin, että taiteen avulla löytäisin omat sisäiset aarteeni. Henkilökohtaisesti on myönnettävä, että olen sittenkin taiteellisista puutteistani huolimatta saattanut jopa löytääkin niitä. Taidehistorian opinnoista Helsingin yliopistosta jäi hyviä sisäisiä kokemuksia. Myös museokäynneistä on samaa. Erityiskokemuksena tulee mieleen Nizzan nykytaiteen museo neljännesvuosisata sitten. Pysäyttävä tilanne oli, kun keskellä lattiaa oli oksaläpinen Italiasta tuotu lauta-aita. Ulkoisesti ei ehkä kovinkaan kaunis, mutta jotakin aita nosti mieleen. Toipa se verrannollisesti vanhat pystyaidat. Taidekokemuksissa kehittyy ajatuksien, asenteiden ja tunteiden tunnistamisen ja muuttamisen kykyä, jonka tarve on usein edessä, kun on vastassa asia, jolle ei ole kertakaikkisesti tehtävissä mitään, vai onko sittenkin? Jos ei ole tehtävissä mitään muuta, niin omaa suhtautumistapaansa voi muuttaa ja lopettaa päänsä seinään hakkaamisen. Taideterapia ja erilaiset taiteen ohjaukselliset menetelmät avaavat luovan prosessin ihmisen henkisessä, sisäisessä olemuksessa, jossa on mahdollisuus työstää itseä ja ihmisyyttä koskevia asioita avarammasta näkökulmasta. Frankl käytti tästä nimitystä noettinen eli henkinen ulottuvuus.

Mitä voisi tapahtuakaan taiteen harrastuksen myötä? Jäljempänä luettelen tekijöitä, joita LogoArt asiantuntijat sanovat, mutta väitänpä, että saan ja olenpa saanutkin ihan samaa yleensäkin taiteesta, kuten kirjallisuudesta tai teatterinäytännöstä tms. Voin tulla tietoiseksi omista ajatuksista, tunteista ja asenteista ja näin voi kirkastaa ja vahvistaa sydämen sisäisiä aarteita. Luovan yhteyden avulla vapautuu aitoon iloon ja voimaantuu. Vähitellen oppii tuntemaan elämää ja itsensä. LogoArt opastaa mm. veden, värien ja pensselin avulla kohti omia mahdollisuuksia ja parempia valintoja. LogoArt-menetelmällä voi oppia värien ja abstraktin ilmaisun kautta luomaan, vapautumaan ja rakentamaan vapaampia ajatuksia ja asenteita. Maalatessa ja piirtäessä kyseessä olevaa asiaa esiin ihmisessä henkisyys viriää ja kysyy, miten suhtaudut yllättäviin värimuutoksiin asennoitua tai kysyy, entäpä uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Se ilmaisee, miten suhtaudut elämään, itseesi ja muutoksiin.

LogoArt on voimaannuttava ja tasapainottava taideterapeuttinen menetelmä, joka sopii niin lapsityöhön kuin nuorten ja aikuisten kanssa työskentelyyn. Vanhusten kanssa LogoArtin menetelmiä on käytetty hyvin tuloksin. Luovuus avaa tietä sisimpäämme ja näin sinne, missä sanoja ja osaamista ei tarvita. LogoArtin tarkoituksena ei ole tuottaa hienoa maalausta, vaan toimia värien ja muotojen kautta sellaisenaan. LogoArttaideterapia korostaa ihmisen vapautta, valintoja ja vastuuta sekä näkee ihmisen aina kokonaisuutena. Siinä yhdistyvät voimavara- ja tarkoituskeskeinen logoterapia sekä eheyttävä taideterapia. Töiden kautta voidaan katsoa itseä ”turvallisen etäisyyden takaa” ja huomata omassa tilanteessa ja toimintatavoissa asioita, joita haluaa lähteä muuttamaan voidakseen paremmin. Taidetyöt puhuvat muotojen ja värien kieltä. Tarkoitus on löytää tasapaino rajojen ja kohtaamisen sekä kaaoksen ja selkeyden välille. Muutos tehdään olemassa olevassa työssä edeten pikkuhiljaa, mikä auttaa ymmärtämään muutosprosessia omassa elämässä ja käsillä olevassa teemassa.

Otan vielä tähän kertauksen logoterapiasta. Sanan alkuosa tulee kreikankielen sanasta logos, jolla on monia merkityksiä. Se on Aristoteleen retoriikan kolmas osatekijä, joilla ihmiset voidaan vakuuttaa asiasta. Kaksi muuta ovat pathos, tunteisiin vetoaminen, ja puhujan luonteeseen, ethos, vetaminen. Logos vetoaa järkeen, mutta logoterapiassa tarkemmin katsottuna vedotaankin ihmisen järkeen ja ennen muuta tajunnallisuuteen. Taiteessa taitavat nämä kaikki kolme retoriikan osaa olla läsnä. Neurologi-psykiatri Viktor E. Frankl kehitti perustan logoterapialle ollessaan keskitysleirivankina. Logoajattelu liittyy humanistisen psykologian piiriin ja se on ”korkeuspsykologiaa” verrattuna mm. Freudin psykoanalyysiin ja alemmuudentunteen sisältävään individuaalipsykologiaan.

Frankl ja logoterapia näkevät ihmisten keskeiseksi ongelmaksi elämän kokemisen merkityksettömäksi, josta seuraa ekstistentiaalinen ahdistus ja turhauma, tyhjyyden olotila. Tyhjyyteen on usein syynä, että ei ole kunnollista elämän perustaa tajunnallisuutena, jolloin ei ole tajua, mikä olisi nyt parasta toteuttaa ja näin on menossa ”ajopuun” kaltaisessa tilassa. Näin ihmistä uhkaavat merkityksettömyyden tuomat joutilaisuuden vaarat. Kärjistetysti selviytyjällä on haettavana ratkaisuja tarkoituksettomuuden olotilasta tarkoituksellisuuteen ja kokemuksen muutosta merkityksettömästä ihmisestä merkitykselliseen. Edellä mainitsin alemmuuskompleksin esiintymisen ja siihen liittyi Wienin koulukunnan kolmas tekijä Alfred Adler. Viktor E. Frankl asettuu Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin joukkoon kolmantena näistä kahdesta toisenlaisena tekijänä. Jotenkin on matkan varrella tuntunut siltä, että kun Freud kaivautuu syvälle niin Frankl rakentaa sillan ja katsoo ylöspäin ja Adler on tuon sillan takana vaakahorisontissa. Kuka näistä sopisikaan parhaiten taiteen kentälle? Voitaneen tässä ajatella, että kaikki sopivat omalla tavallaan.

Taide kaivautuu syvälle mieleen, pysyy yksilössä ja tulee korkeuksiin. On paikallaan muistuttaa siitä, että vaikka logoterapiassa on sanan toisena osana terapia, niin siinä ei ole varsinaista rajattua ”logoterapiatekniikkaa” kuten on psykoanalyysissä tai kognitiivisessa psykoterapiassa, vaan logoterapeutti käyttää tilanteisuuteen parhaaksi katsomiaan työvälineitä. Onkin hyvä puhua filosofisesta ajattelumallista ja siinä logoteoriasta. Sen sisälle mahtuu aineksia taidefilosofiasta vaikkapa kosmologisiin aatoksiin. Viktor E. Frankl oli juutalainen, jota olivat myös mainitut kaksi muutakin. Freud tiedetään jokseenkin selvästi ateistina, Frankl oli ja pysyi juutalaisena ja Adler siirtyi kristillisyyteen. Wienin ryhmästä on luonnollisesti muistettava myös Jung. Frankl oli itse sanonutkin, että olen ollut mukana neljän Wienin ajattelumallin luomisessa. Logoteorian sisällä on käyty ja käydään edelleen keskusteluja suhteesta uskontoon. Logoterapiassa painotetaan, että siinä ei ole kysymys uskonnosta, mutta se on sielunhoidollisena teoriana käytettävissä. Siinä ei pitäisi nähdä uskonnonvastaisuutta. Joka tapauksessa logoteoria kaikkineen kytkeytyy hengen suuntaan, sillä henkinen ulottuvuus on sen ihmiskäsityksen perustassa ja näin sen ajatteluun kuuluu tukea ihmisen henkisiä voimavaroja kuten taidetta.

Miten on, ryhtyisinkö taiteilemaan löytääkseni elämälleni logoteoreettisen tarkoituksen. Itse käytän vertauskuvina sekä kännykkä- että muita kuvia, runopätkiä, kansan sanontoja ja myös erilaisia kuvia tikku-ukkoja tms. Paljon tulee käyttäneeksi ajatuksenvirtatekstejä, joista kaverit sitten toteaa, kun olet kirjoittanut niin pitkästi. Näissä rönsyilevät kielikuvat vievät mikä minnekin. Mitä logoteoreettinen ajatusrakennelma sisältää? Se koostuu kolmesta pilarista:

  1. Jokaisella ihmisellä on tarkoitus = elämän tarkoitus, joka ei häviä missään elämänvaiheessa, tämä on yksi perusta sille, että dementiakodisssakin voidaan ryhtyä taitemaalareiksi ja on ryhdyttykin
  2. Ihmisellä on vapaus = vapaa tahto eli me jokainen olemme vapaita valitsemaan, toimimmeko me tarkoituksemme mukaisesti vai valitsemmeko toisenlaisen tien, meillä koulutuksissa on yksi osa elämänkaaritehtävä. Kun on toiminut virheellisesti, niin siitä voi omatunto soimata ja vaikkapa taiteilemalla saattaisin tuota sovittaa ja saada helpotusta omantunnon tuskaani. Siis vaikkapa matkalla oman itsen löytämiseen.
  3. Korkein motivaatio on tahto löytää elämälleen tarkoitus = tahto tarkoitukseen, jonka saattaisin huomata vaikkapa piirustuslaudalla väsätessäni kiviröykkiön tai pystyaidan takana paistavan aurinmgon tai tienpätkän päässä siintävän jotakin ainutkertaista,. jonne tahdon lähteä matkaamaan, mutta…. Siinä voi olla voittamattomia kohtaloniskuja edessä, jolloin voinkin alkaa piirtelemään näiden ylittämisen mahdollisia tekijöitä. Yksi logoterapeuttinen kuva onkin edessä oleva syvä monttu. Mitäpä silloin piirtäisin? Piirränkin tuon montun yli sillan ja sillalle asioita, joista tuo silta rakentuu.

Mietiskelytehtäviä:

  1. Miten kuvaisinkaan oman elämäni tarkoituksen? Mitä ja missä siinä kuvassa asiat olisi? Logoterapeuttisesti tarkoitus on muuttuva, sillä joka hetkellä on tarkoituksensa, mutta tuolla muuttuvalla tarkoituksella on olemassa tietty horisontti, johon se suuntautuu elämän tiellä.
  2. Miten kuvaisin omia valintojani, siis vapaan tahtoni ilmenemistä?
  3. Ilmeneekö minulla tahto tarkoitukseen ja mitä vastaan, jos kysytään ”tahdotko? Logoterapian mukaan elämä kysyy kaiken aikaa ”tahdotko?” Kun sanon ”tahdon”, niin jatko on ”koska, aiot tuon toteuttaa?” Tuo on tämän tekstin kirjoittajan omassa logoteoreettisessa elämänkulussa ollut konkreettinen kysymys. En osannut tuota tilannetta maalata, mutta mielikuvassa ovat lentokoneessa istuvat ihmiset ja siinä puhekuplassa vieruskaveri esittää tuon kysymyksen. Asia ratkesi 13 vuotta myöhemmin ja on sitten kestänyt tähän mennessä yli 19 vuotta.