etusivuotsikko2

Kirjoittajan luvalla kopioitu facebookryhmän viestistä

 

Päihdeongelmista voi selviytyä.

Juoppo. Alkoholisti.Renttu.
Etikettejä joiden irrottamista takinselkämyksestä ei tuomitseva "parempi ihminen" halua suvaita.
Suutari pysyköön lestissään. Kun olet juhlinut ja muille nauranut niin kohtuuden takia kanna leimasi ja kärsi loppuikäsi. Se on sinun kohtalosi, sieluusi tatuoitu, geeneihin kirjoitettu, vammasi jonka voit peittää mutta et parantaa. Ole nöyrä niin saat armon, muista hävetä itseäsi äläkä luule olevasi muiden arvoinen.

Haluat olla selvänä?

Voit olla juomatta mutta juomisesi kautta sinun on elettävä. Muistutettava itseäsi jokaisena aamuna, rukoiltava armoa ja unohdusta jota ei ole.

Sinun uskottava, Jumalaan tai Jehovaan, Allahiin, korkeampaan voimaan millä tahansa sen monista nimistä.
Sinun on kaduttava. pyydettävä anteeksi ihmisiltä ja jumalilta.
Elämäsi sinun on avattava, tehtävä välitilinpäätös, etsittävä virheet, tutkittava taseet, löydettävä perimmäiset ja salatut syyt kaikkiin tekoihisi.
Sinun on etsiydyttävä muiden kaltaistesi seuraan, muistutettava itseäsi ja heitä taakasta jota kannatte. Pelosta ja vaarasta, himosta ja kieltäytymisestä.

Tuon kaiken kuulin hyväätarkoittavilta "ystäviltä", kun he olivat saaneet kuulla minun kyllästyneen juomiseen. Auttaa he halusivat, tunsivat tehtäväkseen ohjata minua uskonsa mukaan elämään.

Siinä ja siinä, ajattelin jo että antaa sitten olla vallan jos se noin vaikeaa on. Helpompaa olisi poksauttaa tölkki auki ja antaa kuohuvan juoman valua kurkusta alas, naurahtaa ajatukselle raittiista elämästä ja krapulattomasta tulevaisuudesta. Se oli pienestä kiinni, jossain vaiheessa. Olisin hyvinkin voinut luovuttaa.

Jossain syvällä aivoissani oli sittenkin ajatus: ei se voi noin vaikeaa olla. Ei sen ole pakko olla. Ei minun tarvitse vielä tässä iässä tilinpäätöksiä tehdä, ei haudata itseäni, ei naulita itseäni ristille eikä ruoskia itsetuntoani vereslihalle. Minun ei ole pakko kantaa itseään toteuttavia leimoja otsallani.

Minä voin muuttaa elämäntapojani. Ei ole lakia joka sen kieltäisi. Ei sen tarvitse olla mutkikasta. Ei siinä tarvitse olla teologiaa, ei temppuja. Ei puheita ei tunnustuksia. Niin minä sen lopåulta ajattelin.

Siitä on kohta kymmenen vuotta , ja uskallan sen jo kertoa.

Kerron sen siksi että joku muukin voi rohkaistua olemaan oma itsensä. Vapautumaan ongelmastaan.

 

 

kirjoittajan pyynnöstä kirjoitus julkaistaan tällä kertaa anonyyminä