Blue Flower

Järjestötoiminnan kurssi Vähäjärvellä

TSIL:n jäsenyhdistys Porin sairaus- ja tapaturmainvalidit ry ja EHYTin jäsenjärjestön Porin seudun elämäntapayhdistys ry:n aktiiveista koostunut joukko käsitteli työseminaarissaan ”Järjestötoiminnan haasteita sote maailmassa” niitä mahdollisuuksia ja uhkia, mitä sote tuo tullessaan. Kovinkaan innostuneesti mainittua sote maailmaa ei Vähäjärven lomakodissa ollut joukko ollut vastaanottamassa. Mieluummin nähtäisiin, että Suomen maailmalla paljon tunnustusta saanutta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää korjattaisiin puutteiltaan ja virheiltään kuin lähdettäisiin sitä romuttamaan ja näistä romuista yritettäisiin tehdä jotakin uutta.

Soten mahdollista tuloa lähdettiin tarkastelemaan toiminnanjohtaja Sari Laihon ja lomakodin johtaja Tarja Västilän nykytilan analyyseistä, jonka jälkeen siirryttiin miettimään järjestötoimintaa muuttuvissa haasteellisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Vammaisten ja erityisryhmien kuten päihde- ja mielenterveysasiakkaiden nykytilanteessa on monia ongelmia, joiden ratkaisemisessa ei voida jäädä odottamaan soten syntymistä. Joidenkin tahojen, erityisesti kunnissa, asioihin tarttumattomuutta perustellaan tulevalla sotella. On myös menossa hankkeita, kuten vammaispalvelulain uudistus, joiden vaikutus tulee ulottumaan soten alkamisen yli. Näissä kaikissa on järjestöväelle tehtävää.

 Sari 16.9. 17Toiminnanjohtaja Sari Laiho tarttui aluksi vammaisten arjen ongelmiin, joita vammaiset kohtaavat arkipäivän elämässä. Näitä on vammaisten elämässä aamusta iltaan liikkumisessa ja kaikessa päivittäisessä toiminnassa. Sen ohella ovat vammaisten edessä vammaislakien paikalliset sovellukset, joita toteutetaan vaihtelevasti jopa lakien ja ainakin lain tarkoituksen vastaisesti. Tässä onkin erityisen tärkeää järjestöjen ja vammaisten oman äänen kuuluviin saaminen.

Tulevan soten osalta toiminnanjohtaja Sari Laiho toi esiin Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton lausunnon ydinkohtia. TSIL on todennut, että on varmistettava tiedonsaanti. Siten on oltava tarkkana siitä, että tuleviin maakuntiin saadaan riittävä neuvontahenkilöstö. Asiakkaiden kuuleminen heidän asioistaan päätettäessä on taattava. Oikeusturvan kannalta muutoksenhakukelpoisen päätöksen ja sen ymmärrettävyys ovat avainasioita. Sote näyttää kehittyvän vahvasti terveyspainotteisesti, joten sosiaaliasioiden painoarvoa on saatava vahvistetuksi.

Moninaiset ovat sote sopan keitoksen ongelmat

Lomakodin johtaja Tarja Västilä käsitteli laaja-alaisesti sote sopan keitosta. Hän toi esiin Tarja Västilä 16.9. 17Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton, jonka mukaan yhtiöittämisvelvoite on perustuslain vastainen ja hallituksen esitys valinnanvapaudesta ei täytä kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteita. Tuo perustuslakivaliokunnan kannanotto pani näiltä osin hallituksen esitykset uusiksi. Huomattava on kuitenkin se, että sote sopassa on paljon muitakin ongelmallisia kohtia, joihin on aihetta tarttua. Niitä on juuri niissä asioissa, joita jokainen asiakas kohtaa asioidessaan. Siksi niitä on seurattava ja niihin myös puututtava. Vähäjärvellä ollut järjestöväki listasikin ryhmätöissään näitä tehtäviä.

Sote hankkeen keskeinen tavoite on ollut saada sosiaali- ja terveydenhuolto markkinavetoiseksi. Sen toteuttamiseksi luotiin valinnanvapauden käsitteen alle järjestelmä, joka sitten meni perustuslain vastaisena uusiksi ja hyvä niin!

Lomakodin johtaja Tarja Västilä kertasi väelle TSIL:n kannanoton valinnanvapauteen. Tuossa kannanotossa on sitä ydinasiaa, jota järjestöissämme on sitten uusien hallituksen ”tarjousten” tullessa tarkkaan katsottava. Kysymys kaikkineen on siitä, että julkiset palvelut aiotaan romuttaa markkinavoimien tieltä. Sosiaalipalveluista ei ole mitään selvyyttä, missä ja millä resursseilla toimitaan.

Vähäjärven reissun jälkeisenä päivänä tämän tekstin kirjoittajana kuulin erään keskeisen toimijan kommentin siitä, että he ovat saaneet palvelunsa toimimaan ja vaikeitakin tapauksia saadaan jaloilleen, mutta tulevaisuus sote oloissa on hämärän peitossa. Miten tuleekaan käymään näiden asiakkaiden kanssa, sillä ovatko kaikki haluttuja asiakkaita? Aiheellinen kysymys taitaa olla, syntyykö ”kermankuorintailmiö”? Palvelujen käytön osalta sähköinen asiointi ja palveluohjaus ovat kysymysmerkkejä täynnä. Muita kysymyksiä ovat myös syrjäkylien ja pienempien kyläkeskusten palvelujen tulevaisuus sekä kela-taksin ja valinnanvapauden yhteensopivuus sekä asiakasmaksujen toteutukset. Aikataulua on tosin lykätty, mutta onko sekään riittävä tae soten onnistumiselle? Sari Laihon ja Tarja Västilän alustukset toimivat hyvänä pohjana ryhmätöille, joille oli annettu kysymys ”mitä on tehtävä?”

Iloisia ilmeitäVakavasta asiasta huolimatta sote-sopan hämmennys ei ollut hymytöntä puurtamista.

Toisen päivän teema ”sote oppimistehtävänä” ja siihen kytketty tulevaisuusdialogi toivat mietteitä edellisen päivän ryhmätehtävän jatkoksi ”mitä on tehtävä” nyt ja tulevina vuosina. Tulevaisuuskeskustelussa siirryttiin kahden keskustelijan voimin päivämäärään 17.9.2020 ja tarkasteltiin tilannetta tuolloin. Monet epävarmuudet olivat kaihertaneet menneitä kolmea vuotta eikä vieläkään paljon puhuttu sote ollut kunnossa. Ihmisten hätääntyneisyyttä ilmeni ja kunnallishallinto oli kaventuneessa lähestulkoon neuvottomuuden tilassa. Positiivinen ajankuva tuolloin on järjestöjen profiloitumisen vahvistuminen.

Riitta Sattilainen 17.9. 17 Päivän päätteeksi ja samalla koko tapahtuman lopuksi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n aluetyöntekijä Riitta Sattilainen toi näkemyksen, miten käy ehkäisevän työn sotessa? Ihmisen pitäisi olla keskiössä, mutta mitään täyttä varmuutta ei ole olemassa. EHYT ry:n lausunnossa on painotettu riittävien resurssien turvaamista ehkäisevälle työlle ja pulmien varhaista tunnistamista sekä asiakkaiden osallistumismahdollisuuksien turvaamista. Ehkäisevän päihdetyön lain mukaan kunnissa jo nyt pitäisi olla henkilöstöä, mutta kaikissa kunnissa ei ole ensimmäistäkään. Tärkeä tekijä on järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen, mutta siitä ei ole kovinkaan paljoa tehdyissä suunnitelmissa takeita.

Mitä on tehtävä?

Vähäjärven lomakodissa koolla ollut järjestötoimijoiden joukko jakaantui kolmeen ryhmään, joille kaikille oli sama tehtävä. Lähtökysymys oli ”Mitä on tehtävä” ja alakysymykset edunvalvonnassa, järjestötoiminnassa ja kun sote pukkaa päälle? Ryhmät alun starttimietiskelyn jälkeen pääsivät kiihdytysvaiheeseen ja tuottivat monia mietteitä jatkotoimia ajatellen.

Ennen ryhmätöitä oli ollut sorrettujen pedagogi Paulo Freiren ajattelua käsittelevä kokonaisuus, jossa keskeisenä on kriittisyys. Tuo oli leimallisena myös ryhmien tuottamissa mielipiteissä. Niissä ilmaistiin huoli siitä, miten tieto kulkee asiakkaiden ja päättäjien välillä ja ihmisten oikeudet toteutuvat tai ovat mahdollisesti toteutumatta. Järjestötoiminnassa haluttiin yhteisöllisyyden vahvistamista ja näkyvyyden lisäämistä verkostoitumista unohtamatta.

Pohdintaa Kaikkineen on kysymyksessä tiedottamisen parantaminen ja jalkautuminen ihmisten pariin. Tämä on myös vastausta kysymykseen, mitä on tehtävä, kun sote pukkaa päälle. Kieltämättä tuohon kysymykseen heitetty vastaus ”pelottaa” on ihan paikallaan oleva, mutta ryhmän siihen esittämät jatkot tuovat lohdullisemman viestin eli on vastattava tilanteeseen toiminnalla. Näiden toimintojen löytäminen onkin sitä haastetta, jota sote järjestöväelle pukkaa.

 

Teksti: Heikki Kemppainen

Kuvat: Terttu Elomaa