Voisi melkein sanoa, että taas oli sellainen päivä. Sanonkin. Kerhoilua mukavien, samanhenkisten ja avoimin mielin maailman menoa seuraavien ”kamujen” kanssa. - Kimppakivaa, kuten joku pääsi joskus lohkaisemaan yhteisoloamme.
Aina ei tarvi käsitellä suuria ja maata mullistavia asioita. Omissa on ihan tarpeeksi ja niistä riittää puhuttavaa ja pohdittavaa. Viittaahan siihen jo yhdistyksen nimikin, että sairasta ikääntyvää porukkaa. Siis oikeasti. ”Hyvinä aikoina” liittomme kurssitti meitä IKMO-kursseilla. Tuo nimi tuli ikääntyvistä monivammaisista. Vaikka emme olisi sairaita, vammaisia tai ainakaan monivammaisia, niin ikääntyviä me kaikki olemme. Se ei muuksi muutu. Jopa nuoret mukanaolevat ovat näitä ikääntyviä.
Tämä meidän yhdistys kokoaa suojiinsa sekä täysin terveitä että eri tavoin sairastavia, vammaisia, monenlaisia apuvälineitä tarvitsevia. Emme erottele ketään sairauksiensa ja kremppojensa perusteella. Riittää kun haluaa olla mukana vammaisten ja sairaiden, ikäihmisten ja ylipäätään meidän kaikkien kansalaisten etujen ja olojen parantamisen puolustajana, joko toimivana jäsenenä tai vain kannatuksen vuoksi.
Kimppakivaa. Hauskuutta. Mielenvirkistystä. Sitä me yritämme kaikenlaisten vaikeuksien ja ongelmien poissulkemiseksi. Edes hetkeksi. Jo kotoa pois lähteminen auttaa kenties pelastamaan kyseisen päivän ”tyhjyydeltä”.
Mitä siis viimeksi teimme. Kahvittelimme, juttelimme mukavia, nauroimme, pelasimme bingoa tietysti patukkapalkintojen toivossa, joita jotkut saivatkin. Tsekattiin myös tämän Sivutien uutta olemusta, siihen vaikuttamista ja sen kautta.
Jotta voimme pyörittää kerhoarkea ko. bingon lisäksi tarvitsemme tietty varoja. Yksi tärppi tähän ovat lipsahdukset. Esimerkiksi jollakin käsityöhön syventyneeltä voi kutimesta pudota silmukka ja sen myötä suusta tulee... Ja tietty joku aina huomaa pienimmätkin p...eet. Kiroilemattomuuskaan ei ole este lantin laittoon. Yhdistys kiittää.
Terttu
