Niin se tapahtui silloin ennen. Pari-kolme aktiivista oli jollain tuumaustauollaan, pellon reunalla tai mottimetsässä kuusenhavunuotion savuja niellessään, pohtinut että yhteen olisi ihmiset saatava. Puhumaan yhteisistä asioista, miettimään tulevaisuutta, välillä toisilleen virkistävää ohjelmaa jonkun lauantai-illan ratoksi tekemään.... Perustettiin yhdistyksiä, kuulutettiin kylänväkeä koolle naulaamalla tolppiin käsinkirjoitettuja ilmoituksia, kuljettiin kopistelemassa ovia iltahämärissä ja selitettiin miksi olisi hyvä yhdessä toimia. Rakennettiin työväentalo tai palokunnantalo, pienviljelijäyhdistyksen torppa tai muuten vain hankittiin kokoontumispaikka. Sitten pyyhittiin hikeä otsalta, oli tehty se mikä oli voitu. Odotettiin, olivatko ne tiedonjyvät pudonneet hedelmälliseen maahan... tulevatko ihmiset vai kiertävätkö kauempaa? Kun samassa veneessä monessa mielessä oltiin, usein tunnettiin hyväksi mukaan lähteä. Jokainen toi mukanaan oman osaamisensa, ja siinä se "johtajien" taitavuus punnittiinkin, osasiko antaa jokaiselle mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Kivivuoren Otto Pohjantähdessä oli yksi luonnonlahjakkuus organisoinnissa. Koskelan kattotalkoissakin kuin muina miehinä osoitti jokaiselle paikan ja Halmeelle vinkkasi että "Hei kraatari. Tee sinä köyteen pärenippuja , kun olet oppinu solmuja tekeen."
Tämä sivutie.net on nyt sitten saanut kuin seinät ja katon, on tilaa ihmisten olla. Laittaa peräkkäin sanoja ja väliin kuvia. Sanoa toistensa kirjoituksiin mitä sitten sanottavaa on. Sivuston rakentajat voivat
vaikka hetken huokaista elleivät sitten toinen toisilleen vielä tyhjän talon nurkista huhuile lämpimikseen. Se on, kuten sanotaan "korkeemmas käres", tuleeko väkeä vai ei. No juu, tottakai se riippuu tiedonkulusta ja mukaanyllyttämisen onnistumisesta. Tilaa tässä olisi, isommankin porukan keskenään touhuilla.
En usko, että yhteisöllisyys mihinkään maailmasta sittenkään katoaa, vaikka olosuhteet muuttuvat. Ei ole enää iltakaudet avoimin ovin tienvarressa nuokkuvia työväentaloja , eikä kaikilla niin olisi voimavarojakaan entiseen malliin taivaltaa katsomaan olisiko muita paikalla... jo se, että väestö ikääntyy tekee sen ettei niin vain olla valmiita kulkuun. On tästä tekniikasta hyötynsäkin, vaikka kehityksen nopeus ajoittain jo hirvittää. Yhdessäolo ja vuorovaikutus, mielipiteiden vaihto onnistuu juuri näiden verkkoyhteisöjen ansiosta ihan kotisohvalta, siitä asennosta mihin on itsensä mukavasti ehtoopuhteen ajaksi asettanut -kunhan nyt näppäimistölle yltää.
Katsellaan, miten tämän meidän kokoontumismahdollisuutemme tulevaisuudessa käy. Toivotaan parasta, on sitten ainakin yritetty.
Siitä sitten kirjoittelemaan ja kuvaamaan ja mitä vaan... eihän meidän harrastelijoiden juttutaso välttämätöntä ole huippua mutta pääasia että on omaa eikä netistä kopioitua!
