etusivuotsikko2

1 Johdanto

Visuaalinen identiteetti on yhteisön perusviestien tukijalka, joka auttaa viestijän tunnistamisessa ja sen muistuttamisessa mieleen. Se toimii sekä tässä ja nyt tajunnallisessa situationalisuudessa eli tilanteisuudessa että mahdollisesti jättämällä tajuntaan muistijäljen. Visuaalinen identiteetti ilmenee näkyväksi luodussa tunnuksessa. Perusviestien tukijalan ominaisuuden vuoksi sen tulee olla pysyväisluonteisena pitkäaikainen ja näin tuon joko merkittävä muutos tai kokonaan uudistaminen on sinällään uutisoinnin aihe. Maailma on kaikesta kaoottisuudestaan huolimatta tietyssä järjestyksessä, josta ihmiselle muodostuu visuaalinen muoto sekä katseen että tajunnallisessa kuvassa. Nämä visuaaliset järjestykset kytkeytyvät monin tavoin arvoihin sekä normeihin että asenteisiin. Yhteisön oma visuaalinen identiteetti kuvastaa sen omia arvoja ja ominaispiirteitä.

Yhteisön visuaalinen identiteetti ponnistaa sen arvoista ja strategioista sekä luo kuvaa sen kokonaisilmeestä. Siksi sen on omassa viestintäsuunnittelussaan analysoitava, millaisena meidät halutaan nähdä ja tunnistaa. Kysymyksessä on siten tavoitemielikuva. Visuaalinen aines herättää toimintaympäristössä mielikuvayhteyden yhteisöön. Tuo tavoitemielikuva on siten johtolanka kyseiseen toimijaan. Edellä on todettu, että sen on perustuttava yhteisön arvoihin ja siihen, mitä tuon visuaalisen identiteetin ”ovien” avaamisen myötä löytyy. Siis sen on perustuttava kyseisen toimijan todellisuuteen, joten pelkästään hyvältä ja kivalta näyttävyys ei riitä. Siten on syytä varmistua siitä, että yhteisö pystyy vastaamaan luomansa mielikuvan haasteisiin. Kun on asetettu edellä mainitun kaltainen perusvaatimus, tuleekin mieleen, että mehän ei taideta luodakaan mitään visuaalista ilmettä, joten jätetäänpä koko juttu tähän! Toisaalta tarkemmin mietittynä, entäpä sittenkin, josko tätä pohdintaa kannattaisikin jatkaa? Kaiken kaikkiaan meitäkin kysymys visuaalisesta ilmeestä taitaa koskea!

2 Miksi meillekin visuaalinen ilme on hyväksi?

Valtakunnallisen selkeän toimintakentän paikallisena toimijana ensi tuntuma on, että meidän ei tarvitse miettiä tätä asiaa lainkaan, koska meidän keskusjärjestömme omaa tunnuskuvat mm. logon ja muutakin visuaalisen alueen asioita. Kieltämättä tuo näkemys pitääkin paikkansa, mutta ei ehkä kuitenkaan täysin. Esimerkiksi oma yhdistykseni käyttää järjestön logoa esitteissä, joissa se tarvitaan. Eri tapahtumissa ja kampanjoissa on myös käytettävissä kyseiset esitteet ja tapahtumien sekä kampanjoiden yhteiset tunnukset. Tästä seuraakin kysymys, eiköhän tuo ole täysin riittävä lähtökohta toiminnan toteuttamiseen? Vastaus tuohon on se, että jos ja kun viestinnällä halutaan vaikuttavuutta, niin sen vahvistamiseksi tarvitaan lisäväriä ja ennen kaikkea paikallisen kiinnostavuuden herätteitä. Tarvitaan siis sitä tarttumapintaa, johon viestin vastaanottaja voi kiinnittyä.

Näköaisti on keskeinen viestinnässä ja kaikki näköaistilla tavoitettava todellisuus on visuaalista. Sanonnan mukaan yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan käyttö vaatii sittenkin tarkkaa harkintaa. Tarkemmin ajatellen kuvat tarvitsevat lähes välttämättä kuvatekstit. Ne asettavat kuvien merkitykset kohdalleen. Tässä yhteydessä voi olla paikallaan täsmentää kuvallisen ja visuaalisen saumakohtaa siinä, että kuvallisuus esimerkiksi julisteissa on visuaalista, mutta kaikki visuaalinen ei välttämättä olekaan kuvallista. Visuaalisuudessa on käytännössä tavoitteena tehdä jokin tietty tavoiteviesti näkyväksi ja kohderyhmässä vaikuttavaksi. Vaikuttavuus on mainosviestien erityinen tavoite ja vaikuttavuutta vahvistetaan kohderyhmää puhuttelevalla visuaalisuudella. Tämä on huomioitava jos ollaan viestimässä esimerkiksi nuorille tai työelämän tai eläkeläisten keskuuteen, jolloin visuaalisuuden suunnittelussa tulevat yksityiskohdat sen mukaisesti valittavaksi. Visuaalisuuden on yritettävä nähdä sekin, mitä ei silmillään pysty näkemään.

Mitä ihmettä, onko meillä visuaalisuus jätetty huomiotta ja pitäisikö jotakin tehdä? Joka tapauksessa kun yhdistys ryhtyy rakentamaan tulevaisuuttaan, on viestintäsuunnittelussa tarkistettava visuaalisuuden osionsa. Edelleenkään meillä ei ole syytä lähteä luomaan mitään omaa tunnuskuvaa logon kaltaisena, sillä yhdistys on juuriltaan puhdaspiirteisesti vanhan raittiusliikkeen juurilta nouseva nykyisen ehkäisevän päihdetyön yhdistys, joka kuuluu EHYTin joukkoon, jolloin se esiintyykin sen mukaisesti. Yhdistyksen strategia ja toiminta-ajatus nojautuvat EHYT ry:n linjauksiin. Tilanne muuttuisi, jos yhdistyksen toimintakenttä olisi monialaisempi vaikkapa edunvalvonnan tavoitteiltaan, kuten on esimerkiksi eläkeläisillä tai alueellisilla asukasyhdistyksillä. Siis näinkö kaikki onkin valmis, eikä asia anna aihetta enempään? Tästä seuraakin isolla M-kirjaimella ”Mutta” merkintä!

Edellä tullut ”Mutta” taitaa vaatia avaamista? Tämän aineiston tekijä ei ole kovinkaan vahvasti visuaalinen ihminen, mutta värihahmotusten pulmat eivät estä kuitenkaan visuaalisuutta. Tämäkin työ voisi sisältää jonkun visuaalisuuden elementin vaikkapa kuvan muodossa. Yhdistyksen toiminnoista lähes kaikessa on mukana muita toimijoita ja yhteisissä hankkeissa ja tapahtumissa tuotetaan yhdessä niitä esittelevä viestintä ja visuaalisuus siinä mukana. Otan muutamalla kommentilla ajankohtaisimman tapahtuman 17.10.2018 toteutettavan YK:n köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yö julisteen esiin. Vuodesta 2002 alkaen vuosittain toteutettu monien toimijoiden yhteistapahtuman julisteet ovat vaihdelleet sisältönsä osalta. Nyt yhteiskokoontumisessa päätettiin vähentää siitä ns. pienemmällä esiintyviä informatiivisia osia ja lisätä katseen pysäyttävämpiä huomiota herättäviä osioita. Se on lopputulokseltaan merkinnyt katsetta vetäviä yksityiskohtia. Nuo kaikki kuten live musiikki, keitto ja makkara, lapaset yms. ovat tapahtuman faktoja, mutta mitä niiden takana on esiintyjinä tai tuottajina ei siitä ilmene. Halutessaan tietoa niistä, voi tulla paikalle, lukea jutuista ja tapahtuman tiedotteista. Siis jos ja kun haetaan katseen kiinnittyneisyyttä, niin se on tehtävä visuaalisuuden keinoilla. Tietysti voi kysyä, kärsikö faktainformaatio? Siihen voitaneen sanoa, että visuaalistamisen on perustuttava todellisuuteen, mutta kaikkea todellisuuden faktaa ei tarvitse eikä voi julisteessa esittää.

Tässä aineistossa taustalla olevan yhdistyksen viestinnän valtaosa koostuu sanallisesta aineistosta. Toisaalta se luontuu hyvin pitkän linjan järjestöväelle, joka on tottunut asiakirjateksteihin. Toisaalta on muistettava niiden kuivakiskoisuus, jota voisi ainakin jossakin määrin elävöittää visuaalisella havainne materiaalilla. Tilanteisuus voi luoda sekä materiaalisen että toteutukselliset voittamattomat reunaehdot. Tuo tosiasia oli edessä toteutettaessa Pohjois-Satakunnan päihdeputken osiota, jolloin tuosta kymmenminuuttisesta muodostui putken ”selvästi kuivin” piste ja samalla jonkun mielestä myös tylsä piste. Paikan mahdollisuutta visuaalisuuden kannalta huomioitiin sen suomissa puitteissa. Kaikkineen kysymykset asettuvat kuvan ja sanan yhteyksiin, faktan ja visuaalisuuden yhteen kytkemisen mahdollisuuksiin sekä lopulta siihen, mikä on tavoiteltu mielikuva, joka toimijana halutaan aikaansaada ja tuon mielikuvan todellisuuden vastaavuus.

Yhdistyksen visuaalinen elementti tulee sen nimestäkin. Tässä taustalla oleva 44 vuotta vanha yhdistys on työväen raittiusliikkeen juurilta oleva ja EHYT ry:n jäsenistön yhden juuriverson järjestö, joka nykyisellään paikallisesti jäsentyy toiminta-ajatuksessaan ehkäisevän päihdetyön toteuttamiseen syrjäytymisen ehkäisemisen alueelle. Yhdistyksen nimi juontuu Elämäntapaliiton ajalta elämäntapayhdistyksenä. Se kuitenkin paikallisesti enemmänkin mielletään Porin ”ehytiksi” sekä nimen muuttaminenkin on ollut aiemmin keskustelussa. Silloinen vetovastuussa ollut tämän kirjoittaja mukaan lukien pitäytyi vanhaan nimeen. Kun yhdistykselle kenties tulee tämän koulutuksen innoittamana myös viestintäsuunnitelma, niin siinä asia pitänee ottaa esiin. Se voisi ensi vuonna suunnitelmissa olevan vetovastuun uusimisen ja myös 45 vuotisen historian kunniaksi olla paikallaankin. Yhdistys ei ole ylläpitänyt omaa nettisivustoa, vaan on mukana yhteisesti muun toimijan kanssa toteuttanut sivutie.net sivustoa, jolla on yhdistyksen asioita ja sen toimintakenttään liittyviä yleisiä teemoja käsitelty. Ne ovat käytännössä tekstiversioita, joita on jonkin verran kuvilla täydennetty. Niiden visualisointi on yksi osa tulevaa kehittämistyötä. Visualisointi on siis jokseenkin alkutekijöissään!

3 Päätelmä

Tekstin alkutilanne oli kysymys, mitä ihmettä, ei kai nyt mitään visuaalisuutta tarvita! Samaan ovat törmänneet uudistajat ja vanhasta totutusta johonkin erilaiseen lähteneet viestimien toimijat. Sanomalehtipuolelta muistuu mieleen, kun Aamulehti muuttui tabloidi kokoon, niin silloinen päätoimittaja sai lukijakirjeen, jossa vanha lehden lukija viestitti, että hän ei mitään talbottia olisi halunnut! Oikeastaan viestimisellä on olemassa eräänlainen ”sieluntila”, siis sen maailmankuva, idea olemassaolosta asenteineen ja arvoineen sekä fyysinen ”kehollinen” oleminen, joka ilmenee vaikkapa nettitekstissä, julisteessa tai tiedotteessa. Silmä on näkevien kanava nähdä edellä mainittu ”kehollinen” oleminen, mutta sen takaa löytyy varsinainen ”sielullinen” totuus eli se, mitä kohti sitten asiaan kiinnostunut tulee matkaamaan. Tuon todellisuuden kuva muodostuu siitä, miten hyvin tai kovin usein huonommin on visualisointi toteutettu.

Kaikkineen onkin päädyttävä siihen, että vaikka meillä onkin paikallisessa yhdistyksessä käytettävissä järjestöperheemme tunnukset logoineen ja aineistoineen, niin sittenkin me tarvitsemme visualisointia. Pintaraapaisuna on todettavissa se, että visuaalinen viestintäkysymys onkin huomioitava jopa kaikessa käytännön toiminnassa. Visuaalisuus ei taida ollakaan pelkästään alan ammattilaisten asiaa, vaan sitähän voi omilla edellytyksillään toteuttaa jopa värisokeakin ja enimmäkseen vain tikku-ukkoja piirtämään pystyvä toimija. Tosin taidemaalauskurssilaiset väittivät, että tikku-ukkojen piirtäminenkin on kuva ja kuvahan sisältyy visualisointiin. Summa summarum: Visuaalinen viestintä käyttöön!