etusivuotsikko2

fShare
1

Tänä aamuna  päätin tentata eduskuntavaaliehdokkaita. Minun teki mieleni kysyä  eri puolueiden edustajlta mikä tulee olemaan sähkön hinta kotiintuotuna jos hän pääsee eduskuntaan päättämään.

Nyt on niin että sähköä  pystyisi köyhäkin käyttämään mutta sen kotiin kuljetus lankaa pitkin maksaa enemmän kuin tavara itse. Eikä hinnannousulle  ylärajaa ole. 

Mutta kun olin saanut mukin aamukahvia niin meni ohi. Olin paljon nöyrempi. Muistin että ei sitä enää päätetä eduskunnassa ja vielä vähemmän meillä kansalaisilla on asiaan vaikutusmahdollisuutta. Sähkölinjat eivät ole yhteiskunnan omaisuutta, ne on luovutettu sellaisille jotka osaavat tehdä niillä voittoa omiin taskuihin.  Omistajaa ei edes löydy. Sekin on joku sijoutussalkku jossain kaukana kaukana  eikä suomessa.  Ei johtoja ja tolppia takaisin saa. Kuka hullu näin hyvin lypsävän lehmän myisi?

On vaan oltava nöyrä ja nähtävä että asia ei ole meidän asiamme muuten kuin maksajana.

Terveydenhuollon  antamisesta sijoittajille sanoio jo kokoomuslainen Ilaskivikin että ei näitä kyllä pitäisi pois yhteiskunnalta antaa. Mutta hän on jo vanha mies eikä enää  kokoomuskaan kuuntele. Me siis tulemme vielä nöyrtymään sairaanhoidon edessä, maksamme sen mitä vaaditaan koska on pakko eikä yhteiskunnan määräysvallasa olevia hoitoja enää ole.

Meistä tulee tällä menolla hyvin  nöyriä. Hyviä työntekijöitä. Hyviä maksajia.

Miten meistä tulisi vielä nöyrempiä?  Kai sillä että annetaan persuille jokaiselle kivääri, sitten ollaan kaikki muut hiljaa.  Ei ole muuten mahdotonta kun ajattelee historiaa. 

 

Comments powered by CComment