Blue Flower

Puutarhan marjat pian poimittavissa

vihreät

Mustat, punaiset, vihreät. Kypsyväthän nuo puutarhan marjat toden totta. Alkukesän kylmyys, sanovat, saavat/saivat aikaan hyvän sadon, niin metsissä kuin puutarhoissakin. Mansikat ovat kypsyneet ja mustikatkin odottavat noukkijaansa.

Mutta puutarhan mustat, punaiset ja vihreät saavat myös veden kielelle. Vielä hetki, niin ovat parhaimmillaan. Marjojen kitkeryys poistuu maukkauden tieltä.

Mustat

Kaupasta ostetut mehut ja tiivisteet eivät ole mitenkään verrattavissa "oman sadon" tuotoksiin. Odottavan aika on kuitenkin turhankin pitkä, sillä pakastin on jo aikoja sitten tyhjenyt edellisvuoden mehuista.

Metsässä en ole hetkeen käynyt marjanpoiminnassa. Syitä on tuntunut olevan esteeksi asti. Esteet on kuitenkin lähinnä omassa päässä. Ehkä joku ystävällinen kanssakulkija löytyisi mukaan, sillä yksin ei tohdi metsään mennä, varsinkaan kun entiset tutut mökkimaiseman metsiköt ovat taakse jäänyttä elämää.

"Aika entinen ei koskaan enää palaa..." laulettiin laulussakin ja niin minäkin olen joutunut kääntämään elämän kirjan sivuja uuteen kuosiin. Eikä välttämättä huononpaan suuntaan. Positiivisuutta tähänkin tarvitaan ja sitä ei ole koskaan liikaa.

Mehumaija odottaa jo ulostuloaan kaapin perukoilta. "Pihahellalla" maija saa porista huoletta ja itse voi keskittyä vaikkapa lehden lukuun tai rikkaruohojen katseluun. Perkaamista kyllä riittäisi pusikoissa, mutta jos ei taho, niin onko pakko? Ei, sanon minä. Jospa vain ottaisi omenan puusta, puraisisi sitä ja nauttisi. Toki siihen on vielä jonkin verran aikaa. Mutta ootellaan.

Iloitaan loppukesästä ja syksyn sadosta. Väriloistossan syksy on minusta melkeinpä parasta aikaa vuodesta.

 Punaiset