Blue Flower

Raparperi

Jokohan nyt oltaisiin lähempänä kesää. Kevään kylmät on hidastuttanut niin kasvien kasvua kuin meikäläisenkin ajatuksen juoksua.

Emma-mummun aikanaan istuttama rapaperi ainakin on intoutunut auringonpaisteesta ja lämpimasta ilmasta. Jospa nyt muukin kasvillisuus alkaisi vihertää.

Raparperista puheen ollen. Tämän yksilön siirtäminen paikasta toiseen, ei ollut viisasta. Mummun aikanaan sijoittama paikka ei minusta ollut paras mahdollinen ja siksi kaivoin sen uuteen paikkaan, muka parempaan. Ei hyvä. Raparperi kitui ja kitui ja ilmoitti olemassaolollaan, että sen on huono olla.

Ei muuta kuin homma uusiksi. Siirsin nuutuneen ja kärsineen entiseen kasvualustaansa. Ja mitä tapahtui. Ilo oli molemminpuolinen. Raparperi viihtyi ja minä sen myötä. Sain komean sadon. Ja näin vuosienkin jälkeen raparperi osoittaa voimansa. Siitä on ollut antaa satoa naapurillekin.

 

Siis. Moni vanha konsti pn parempi kuin uusi. Sen olen tullut moneen kertaan huomaamaan.

Sama pätee nykyisin niin moneen "uudistukseen", että pientä heikottaa. Miksi ihmeessä pitää koko systeemi muuttaa, jos vain pieni osa on huonoa tai huonosti hoidettua. Miksi ei korjata vain heikkoa lenkkiä paremmaksi?

Ja kun nyt on kesä, toivottavasti, vihdoin paikallaan, on hyvä varautua tulevaan. Kyllä se talvi ja kylmät tulevat. Jos ei ajallaan, niin tulevat kuitenkin. Vanhaa puutaloa asuttaessa on hyvä muistaa tässäkin entisajan ohjeet ja neuvot. "Pidempi päivä kuin makkara", sanoi äitikin aikanaan. Jos tänään tekee vain tämän päivän asiat, voi huominen tuoda ongelmia tullessaan. On muistettava, että huomennakin pitää elää ja toimia.

Alkukevään kylminä hankitut märät puuklapit on saatava kuiviksi ja suojaan ennen talven tuloa.

Auringonpaiste kuivattaa pinotut puut suulin seinustalla.

Puut talven varalle