etusivuotsikko2

- Munat.
Pääsiäisen munat Sivutielle  Munat samassa korissa Sivutie

Onhan niitä, vieläkin. Kiitos naapurin. Riitti hyvin pääsäisaskarteluunkin.
Joku tarina kertoo siitä, että kannattaako laittaa kaikkia ”munia” samaan koriin. Kyse taitaa olla muista jutuista kuin kananmunista, mutta... Jos vaikka kaatuu, niin siinähän ne sitten oli kollelismokkelis. Asiat pielessä ja solmussa.
Näin kävi yhdelle miespuoliselle pyräilijälle, kun "kolahdimme". Kohtauspaikka oli pyörätien sivun puun ja minun välimaasto. - Perkele, rikoit mun munat, sadattamana kuulin kunniani. Tosin mies valitsi pyörätien väärän ajokaistan puolen. Laski väärin, että mahtuisi, vaikka oikein ajamalla olisi tilaa ollut riittävästi.
No mitäkö tästä opin. Varuillaan oloa. Varsinkin ohittavan miehen kohdalla. Saattaneepa sylkäistä, ja sylkäissyt on. Vaaran paikka on myös muovikassi pyörän sarvessa roikkumassa ja kova vauhti. Ties mitä sattuu. Ja sattunut on. Lusikoitavia leipiä pussin pohjalla.
 

- Mustaa makkaraahan siinä.
 Pötkykähännät SivutieNiinhän sitä ensin ajattelisi tummansävyisestä kuvasta tummine pötkylöineen. Mutta eivät olleet.
Pötkylät ovat edelleen samassa paikassa, josta löysin pari vuotta sitten. Piti oikein tsekattaman olivatko tallella. Olivat. Eivät ole kelvanneet kellekään, eivät ole kuihtuneet, enkä ole saanut niitä siirrettyä. Olisikos kuoleman jälkeistä muistelua tuokin.
Kuollut kukko SivutiePihapiiriini mahtuu monenlaista. Uutta tulemista ja mennyttä eloa, kuten havaitsin jokin aika sitten ihmetellessä lumella ollutta tummaa möykkyä, jonka kimpussa harakka haahuili. Menin ja näin. Siinä se ketarat ylöspäin ja todetusti henkensä menettänyt, ties kelle. Tähän oli pakko puuttua suuremmilta tuhoilta välttyäkseni. Mutta ne pötkylät – oravan hännät – ovat edelleen ”varastossa”, minne naapurin kissa on ne jättänyt. Olkoot. Onhan mitä muistella, mustaa kissaa ja sen monia poikueita siellä sun täällä, siis meilläkin.

 

- Taas iski paniikki, kun autoilin keskustassa. Häh. Ajoinko väärään suuntaan. No en.
Kyllä ottaa päähän nämä oikein väärinpäin pysäköidyt autot. Miten ihmeessä tällainen pysäköintipäätös on saatu aikaiseksi. Jaksaa ihmetyttää. On yksisuuntaista ja kaksisuuntaista katua ja yht´äkkiä havahdun auton etunokan läheisyyden, vaikka kulkusuunta on toinen. Valppautta liikenteessä, autoillessakin.

- Puolesta ja vastaan ja siltä väliltä.
Sitä se tuntuu olevan, kun jotenkin yrittää selata vaikkapa naamakirjan kirjoituksia. Nimenomaan jaksaa. Alkaa jo tulla mitta täyteen. En jaksa, en halua, en, meinasin sanoa, uskalla, mutta ei sentään. Ei se uskalluksesta ole kiinni, siis kommentoinnit. Mutta sanot niin tai näin, niin aina ”viisaammat” näyttävät vääntävän asian puoleen jos toiseen on sitten kyse koronasta tai sodasta, jota ei sodaksi saa sanoa.
En naamakirjoissa pahemmin kommentoi, koska en usko olevani monistakaan asioista tarpeeksi perillä valistaakseni muita. Ne jotka minut tuntevat tietävät likimain ajatusteni juoksun. Pirttini siimeksessä saanen ajatella itsenäisesti ja harrastaa oman pään pölyjen puhdistusta.

 
- Kylätie on hiljainen, niin hiljainen.
Auringossa hehkuva puna-valkotiilinen Himmeli. Arkkitehtipariskunta Pietilöiden suunnttelema rakennuskokonaisuus päiväkoti Taikurinhatun isosena. Kulkijaa ei näy, penkit huokuvat mennyttä aikaa.
Istahdan ja mieli kaipaa vierelle istujaa, jota ei kuulu ei näy. Ikkunoista ei kukaan katsele, ei kuulu ääntä. On vain hiljaisuus. Yhdessä nurkkauksessa havaitsen jonkinasteisia elon merkkejä. Joku on jättänyt lehtiä penkeille. Kuka lie. Siististi on oltu.
Olen yksin värikkään vesisuihkunmonumentin nurkilla. Tyhjä keinu odottamassa keinujaa, keinuttajaa. Vain rusakko viilettää nurmikon poikki. Ei edes tuuli keinua heiluta.

Himmelin lukunurkkaus Sivutielle

Vielä menee muutamia vuosia ennen kuin – toivottavasti – talo saadaan käyttöön, elämään. Sitä me kaupunkilaiset odotamme, niin täällä itälaidalla kuin muuallakin.

- Pienet asiat saattavat jäädä huomioimatta.
Näin sanoi rakennusalan henkilö, kun häneltä kyseltiin uuden rakennuksen invapaikoituksen puutteita talon edustalta. Kellarikerroksessa kyllä paikkoja olisi. Pieni asia joillekin, iso toiselle.
Esteettömyys ja liikkumisen helppous on otettava paljon paremmin huomioon jo rakennusvaiheessa. Kuunneltava asiantuntijoita, vammaisia, vanhuksia, apua liikkumiseensa tarvitsesia.



Comments powered by CComment