Tulosta
Kategoria: Terttu Elomaan blogi
Osumat: 198

PPP - Piha paras paikka

- Kyllä lähtee. Ja jostain oli jo lähtenyt. Nimittäin tuo leppis, joka sälekaihtimien raosta halajaa päästä valoon ja siivilleen. Ei löytänyt yksin ulospääsyä, joten autettava oli. Toista siivekästä ei tarvinnut autella, vaikka lentonsa ei niin kummoista olekaan. Fasaani ikään kuin äänen voimalla prutkuttaa paikasta toiseen – jos on pakko. Ei se turhan päiten ja päättömästi liitele. Päättömästi sentään aikanaan mummon kana lehahti lentoon liki naapurin puolelle. - Siellä saatanako sä oot... ja uusi naapuri oli ihmeissään kuullessaan mummon äänekkään huudon. Sitä ennen oli mummo täräyttänyt kirvehellä pölkkyä ja tietty se kanan kaula siinä välissä. Se oli menoa se.

Fasaanit sivutielle
- Joogaa ja hiljentymistä.
Tällaista tuli porukalla yritettyä toinen toistamme tsempaten. Lyhytaikainen hiljentymisretriittimme loppui kuitenkin vikkelään, mutta se ei mitään. Ei sitten laisinkaan. Päin vastoin. Puhetta ja pulinaa siinä määrin, että korvatulpat ja kuulosuojaimet tulivat harkintaan.
Päädyttiin naurujoogan pyörteeseen. Jos nauru pidentää ikää niin kuin sanotaan, niin siitäs saitte ystävät hyvät. Emme pääse toisistamme eroon vielä pitkään aikaan. Muistetaan siis jaksaa ja tietty jatkaa hyvin alkanutta matkaa...
Olen tainnut aiemminkin kertoa toiveeni saada naurut purkitettua ja harmauden tullen avata Alladin taikalampun tavoin. Toki nykyajan taikalamppu – älypuhelin – toteuttaa monet toiveet. Jos vain osaa sitä käyttää. Ok. Pakko oli myöntää vajavaisuuteni.

- Unet.
Mukavia ja ei mukavia. Pääkoppa tekee yöllisiä temppujaan näyttämällä meille monenlaista mielikuvituksellista ja todentuntuista. Ei se tuo naurun purkituskaan sen hullumpi uniunelma ole kuin moni muukaan. Kaikenlaista sitä on nähty, ja kuultu muidenkin nähneen.

Pottaa sivutielle

- Potta, petkele ja pitkospuut.
Mikähän niitäkin yhdistää. Ei luulisi, että mikään, mutta kylläpä vain. Näin kevähällä ainakin. Kevääntulo Sivutielle
Tuskailin ääneeni jäätyneen portinpieleni saamista kesäsulakuntoon. Varjoinen paikka kun on, niin jääkin on sen mukaista. Koskapa aurinko ei sulata, niin itse on yritettävä ”ojittaa” sulaveden kulkua yli jäätikön. Lapsuusajan puljut mielessä.
Jos ei Pirkka-neuvot ole saatavissa, niin ”ihan kaverin puolesta” -kysely tuotti jos jonkinlaista neuvoa. Suolat, kahvinporot, padassa lämmitetty vesi... Vinkkejä riitti.

- Petkele käyttöön. Petkeleen kylä on muuten Siikaisissa. Monet rattoisat hetket on siellä tullut vietettyä. Mutta tämä pikkukirjainpetkele. Kyllä. Käytetty on, vaan ei auta, en jaksa.
- Lämmin pissa. Jus joo. En nyt sentään portin pieleen kyykkäile. - Ei kun ota potta käyttöön. Joopa joo. Harkintaan. Tähän vinkkiin johti eräskin portinpielen koirankusetusjuttu.

Tässä vaiheessa tuli mieleen jo pitkospuut. Jos vaikka sellaiset. Suulista varmaan värkit löytyisi.
Puusta taas tuli mieleen lämpö. Tuoretta klapia on tulossa sulamaan, kuivumaan eli kesän lämmön hellittelyyn. Kuivana sitten aikanaan pienhiukkaisia lisäämään ja naapurustoa savuttamaan. Ainakaan vielä niiltä suunnilta ei ole tullut moitteita. Olenhan puhunut mukavista naapureistani. Terkut heille.