etusivuotsikko2

- Ikkunasta avautuva luonto saa ihmeitä aikaan, ajatus liitää omaan mielikuvamaailmaan. Jutun juurta riittää, jos on sillä päällä. Ja jos on juttukaveri. Oli. Kaksin kappalein.
Aidalla, kuusessa, katajapuskassa hyppelevä orava, kotipihaani kotiutunut mustarastas, pikkulintu, mikä lie hippiäinen, nuoripari ikkunan alla suutelolla, ylpeänä tepasteleva fasaanikukko, jolta kanat ovat omilla teillään. Kevät tekee tuloaan. Näin voisi luulla, ainakin likaisen ikkunan kautta auringossa kylpevää kotimaailmaa katsellen. Kaikista edellämainituista sanailua kamujen kanssa, pyhäpäivän ratoksi. Jotain rattoahan kaiken vihanlietsonnan ja vastakkainasettelujen välistä on löydettävä. Jos vielä saunan lämmittäisi, niin päivähän olisi varsin verraton.
Maaliskuu maata näyttää, vai näyttääkö sittenkään? Ihan vielä en hevin usko. Pakkotepastelu osoittaa muuta. Kellarissa olisi potkukelkka joutilaana kaveriksi kulkuun. On saanut olla jo pitkään talviteloilla. Ehkä ensi keralla.

Kryynipaketti sivutielle

- Missä hyllyssä ne ryynit? Tässähän näitä, suurimoita.
Kehkeytyi se tuostakin aika tarinaa. Vieläpä suklaalevyllä höystettynä. Se taisikin liittyä aivan muuhun juttuun, suuhun kuitenkin.
Ohrakryynivellistä vispipuuroon. Kryynipuuroako sitä sitten syötäisiin. Joko laittaisko ryynit likoon. Entä jos sittenkin niistä mannasuurimoista kuohkeaa. Yhtä kaikki. Kuka mitenkin, pääasia, että puurot ja keitokset syntyvät. Ryyni kuin kryyni.
Ja se alatoopi (hienostueesti aladobi), jota anoppi laittoi. Oli se hyvää, vai pettääkö muisti? Teki itse, ei ostettu kaupasta. Kovan työn takana olii valmistaminen. Siitä mistä minä en pitänyt, oli se sianpää siellä anoppilan kuistilla tynnyrissä likoomassa. Vieläkin puistattaa. Siis se pää, tai se halkaistu. Suuri sian silmä tuijotti minua, silloista nuorikkoa, kummasti. Lopputulos oli kuitenkin syötävää. Pakkohan se oli.

- Raaka, raakileet. Miten tuostakin yksittäisestä sanasta saatiin jutunjuurta. Aikoinaan ne joutivat nakattaviksi vaikka … no enpä taida sanoakaan. Niin ei olisi saanut tietty tehdä, mutta mitä sitä kakaroille, minullekaan, olisi voinut. Poikanuijia seuraamalla pikkulikkakin oppi. Mielestämme hauskaa se silloin oli. Vanhemmista ei. Mummusta varsinkaan.
Raakavedos, tuokin sana sai osansa kahvipöytäkeskustelussa. Se kyllä on aivan jotain muuta, kuin raakileet omena- tai karviaismarjapensaissa.
Keskeneräistä työtä ei passaa muille näyttää. Sen jo opetti kraatariäitikin aikoinaan. Siksi kait ei minulla ole noita käsitöitä näytettäviksi, kun ovat jääneet kaikki vähän vaille valmistumistaan. Äidin töitä kyllä riittää, näytillekin. Että semmosta.
- Oikovedos. Se oli sitten taas jotain entisajan töihini liittyvää, muistelisin. Oiko...muukin kuului johonkin viivalle.

Karhun kämmen sivutielle

- On se kelejä pidellyt. Niin mitä, ja kuka pidellyt?
Talven lumet, liukkaat, vesikelit ja pakkaset ovat saaneet monet moittimaan teiden kunnossapitoa, aurauksia. Myönnetään. Minä muiden moittijoiden mukana. Nyt täytyy kuitenkin kiittää, kun on kiitettävää. Omalla kotikulmallani on auravehje työstänyt lunta ja jäätä kiitettävästi jo useammankin kerran. Työkoneessa on myös sellainen sivulaite, jonka avulla lumipenkan voi siirtää portin kohdalta syrjään. Kuski on tämän työn tehnyt mallikkaasti. Ei siis ole ollut pelkoa lumivallin jäätymisestä kotiportille, joka olisi syrjäyttänyt minut ulkomaailmasta. Toivottavasti sama peli jatkuu myös ensi talvena. Kiitos jo etukäteen.

- Joku kyseli Himmelistä. Siitä Vanhakoiviston kyljessä sijaitsevassa Sampolassa olevasta komeasta Pietilöiden suunnittelemasta aikaansaannoksesta, vanhuksille osoitetusta rakennuksesta. Niinpä. Sitä minäkin silmäilin viime kävelyreissullani. ”Hiljainen himmeli”. Tyhjä ja autio(talo). Odottamassa...mitä. Toivottavasti ei katoamistaan. Suunnitelmia talon tulevaisuudesta on tehty, mutta milloin sivutien kulkijakin kuulisi ja huomaisi työn äänien kiirivän lähialueella. Positiivisena odotan tässäkin suhteessa kevään ja kesän tuloa. Ehkä silloin jo hullumpikin huomaa muutosten tuulet. Tuttu kyllä kertoi liikettä näkyneen, ainakin köökin puolella. Jotain siis talossa tapahtuu. Hyvä niin.

- Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Joskus se on liiankin pitkä, kuten yksi sukulaismummeli sanoi, kun kaihileikkaukseen jonotti. Vakuutteli lääkärille, että kyllä hän joutaisi odottaa, mutta kun elon päivät saatavat loppua kesken. Mitäpä sitä siihen. Jonossa oli oltava. Joskushan tuo jonotus loppuu, lopullisesti, oli sitten kiire tai ei.

------

  • Aladobi on ruokalaji, kylmä ja jäykkä viipaleiksi leikattava liha-, kala- tai kasvishyytelö. Lihahyytelö valmistetaan yleensä vasikan tai sian päästä tai sorkista, mutta myös lampaan-, hirven- ja naudanliha ovat yleisiä. Myös kieli ja potka sopivat aladobin raaka-aineeksi.
  • Ryyni tarkoittaa viljakasvien kuorittuja ja rikottuja jyviä. Ryyni-sanaa käytetään lisäksi varsinkin puhekielessä hiutaleista eli höyrytetyistä ja litistetyistä jyvistä. Ryyni on lainasana ruotsin kielen sanasta gryn. Kaupan alalla ryynistä käytetään yleisesti suurimo-sanaa.
  • Meänkieli – kryyni = ryyni, hiutale tms. (mannakryyni, kaurakryyni)


  

Comments powered by CComment