Tulosta
Kategoria: Terttu Elomaan blogi
Osumia: 186

Kiirettä vissiin ollut, koska kirjaukset jääneet tekemättä. Kaikenlaista kyllä on joka päivään mahtunut, vaikka muistiinpanovihko onkin tyhjä.

Sivutie pimee

- Nyt se sitten tapahtui. Tätä olin ounastellut jo hetken aikaa. Värinää, vilkkumista ja sen sellaista. Ja nyt - pimeys tuli. Voisi melkein sanoa, että itseltäkin vintti melkein pimeni, joka sekään ei kaukana taida olla, mutta nyt vain tuo nykyajan tärkein. Tietokone. Voi hitsi. Mitä nyt. Tulipa mieleen, että kun on joskus olen kompuroinut ja kaatunut ”ihmisten ilmoilla”, niin eka pohdinta on, että näkikö kukaan??? Tällä kertaa mieleen tuli, että nytkö on kaikki hukassa. Olenkohan tallentanut ulkoiselle kovalevylle kaiken tärkeän. Ja pikavastaus: en tietenkään.
Aikoinaan, kun olen jossakin opettanut tai ainakin yrittänyt selitellä halukkaille tietokoneen kanssa toimimista, niin olen korostanut (minua opettaneiden sanomaa) tallennuksen tärkeyttä. Eikä vain omaan ko. koneeseen, vaan myös muistitikulle, ulkoiselle kovalevylle, tai nykyisin pilveen, missä hattarassa sitten lieneekään. Ja nyt: "Aattelepa omalle kohalle". Niinpä. 
Lukijalle herää tietty kysymys, että millä minä tätä tekstiä nyt mökellän. Tunnustan: pari päivää sitten hankkimallani läppärillä. Olisiko kohtalon ivaa, että juuri nyt vanha, tähän asti hyvin palvellut koneeni sanoi sopimuksensa irti. Hah ja pah, sanon minä.

sivutie vanhus1

- Minne vien sairaan koneen. Pienen pohdinnan jälkeen sinne, minne joskus ennenkin. Ainakin silloin sain apuja. Mielenkiinnolla oottelen, että tuleeko enää kalua tuosta minun vanhasta ystävästä. Ikää on, mutta kelläpä sitä ei. Olen kuulolla ja katse tiukaisti puhelimessa, josko kohta....
Vanhuudesta kertoo tuo viereinen kuvakin. Liki satavuotias koivunkanto on tullut tiensä päähän. Lahonnut. Ei enää edes muurahaisille ole kelvannut. Ne ovat osansa tehneet asuinpaikassaan ja nyt siirtyneet muualle.

 

- Syksy. Se on kaunista, raikasta. Tykkään, siis peukutan. Pienen pihan satokausi oli melko hyvä. Raparperia ja marjoja riittävästi. Oli punaista, mustaa, vihreää.
Omenoita sen sijaan ei paljoakaan. Kuiva alkukausi ja kuumuus taisivat tehdä tepposensa. Ei silti. Ei minua harmita. Eipä tarvinnut rahdata ylijäämää minnekään. Kaikki tuli hyödynnettyä. Juomalla.

Istutetut mSivutie perunat1ukulatkin kasvoivat. Oman maan potut on kaivettu ja melkeinpä jo syötykin. Jospa ensi vuonna hieman enemmän, tai sitten ei.

- Kesäaika kului erinäisiä hommia hoidellen, niin omia kuin muidenkin asioihin sekaantuen.
Harrastuksia (pakollisia tai ihan itse hankittuja) kun on, niin eipä ole vapaa-ajan ongelmia (Ongelmia? Mitähän tuokin tarkoittaa). Ei ainakaan ole ollut tarvetta kirjoitella miten on tylsää. Jos ja kun ei joskus edes viitsi, niin osaan olla joutenkin. Kerään voimia, kun vain tietäis, että mihin. Ehkäpä huomiseen.

- Syksyn väriloistosta voi nauttia kuka missäkin. Minä täällä ja joku muu vaikkapa pohjoisen ruskan ihanuudessa. Ei tuosta ilmastomuutoksesta mitään tiedä, mitä tuleman pitää. Toivottavasti pimeä floskakausi jää ainakin lyhyeksi. Sitä en peukuta. Liukkaitakaan ei ihan vielä, jotta motoristi saa menopelinsä talviteloille varastoon.

- Että mitäkö muuta? Ei tämän kummempaa. Olen kuljeskellut kotiportin ulkopuolella, viettänyt aikaa oman väen ja harrastusystävien kanssa, hoidellut apuvoimien kera vanhan pirttini vaatimia hommia ja huhuillut aitanaapureiden kanssa. Siis tavallista elämää. Tällä jatketaan.

 soikea1