etusivuotsikko2

 

- Nysse tulee! Vai tuleeko sittenkään? Pysäkillä

Olen sen verran harvakseltaan linjureita käyttävä, että enpäs osaa sanoa miten alueeni bussivuorot, vaiko vain meikäläisille linjabiilit, jatkossa kulkevat. Hinnastakin aina on epäselvyys. Muutoksia on tullut, joten vielä skarpinpana pitänee olla.

- Mää ota nysse kaffee!

Onk must tullu trelainen, ku tommosii tulee miäleen? Mutta näin mää juttelen, ainaski ittsekseni. Vai onko vaikutteita tullut tampelaistuneesta koirasta, joka on saanut olla ajoittain mummulassa yökylässä. Ollaanko monikiälisiä vai monimielisiä. Siinäpä pulma. Terveisiä muuten Hervuudiin.

- Muistaks mikä o öörfiila? Onks se tää ku just pistetää suuhu? Näin sanaili kaffekaverini. - On se. - Mist tämmönenki mu miäleeni tuli, jatkui pohdinta, henkilöltä, jonka en olisi uskonut näin tarjottavasta puhuvankaan. Kyllä, korvapuustihan se. Pulla kuin pulla seurustelukumppanilleni. Suomen kielessä on runsaasti tuontiperäisiä sanoja, varsinkin ruotsin- ja venäjänkielisiä. Niistä sitten on vääntäydytty omaan kieleemme ja sen moninaisiin murteisiin.
Murteet ovat kielemme rikkaus, jopa (voi kauhistus) omamme. Porilainen murre kuulostaa oudolta, ällöttävältäkin, mutta jo tekstin ääneen lukeminen saa sen kummasti kaunistumaan. Sanoma avautuu, maistuu suussa mukavalta. Pelkkä tekstin sisäluku ei riitä. Minä otan liki aina äänen käyttöön. Vielä kun nuo kirjaimet ovat jotenkin hallinnassa.

 

- Pääkoppa.

On se kummallinen kapistus. Ottaa vastaan, hukkaa, löytää ja muistuttaa. Olen verrannut sitä tietokoneen sisimpään, kovalevyyn. Antaa levyn pyöriä aikansa, niin kyllä se jossain vaiheessa suoltaa ulos sen mitä olit ajatuksellisesti kaipaamassa. Useimmiten.
Muisti on myös yksilöllistä. Jotkut muistavat pilkuntarkasti vuosiluvut, nimet, asiayhteydet, toisten sanomiset ja vieläpä sanomattajättämiset. Joskus taas muisti ”prakaa”, pettää. Hukkaan menevät kaikki tai osittain ennen niin tärkeät asiat ja tekemiset. 
Muistisairaan pääkoppa elää omanlaistansa elämää. Muistot säilyvät ja vieläpä kirkkaina. Sellaisetkin asiat, joita ei ennen tullut edes havainneeksi. Tämä hetki ja uudet asiat ovatkin sitten aivan muuta. Ei mene nuppiin, ei pysy mielessä, on kysyttävä ja varmistettava varmistuksen jälkeenkin. Tuo voisi rasittaa kuuntelijaa, mutta uskon, että se harmittaa eniten juuri kyseistä ”harhailijaa”, varsinkin jos itse vielä oivaltaa missä vika.

No koppa on se joka on annettu. Siellä se keikkuu miten milloinkin puolelta toiselle, on sitten muistoja tai ei. Näillä mennään.

- Elämä on päämäärien saavuttamista. Olkoon se myös toiveiden täyttymistä. -

Voisiko tuota mitenkään liittää jollakin aasinsillalla seuraavaan: Lasku 19,75, siirto 17,00, kulutus 2,75. 

 Sähkölasku

- Oletko muuten pahassa paikassa?
Tuon kysymyksen kuulee usein kun vastaa puhelimeen. Pahassa paikassa. Mikä se sellainen voisi olla. Vessa? Kelan luukulla seisoskelu? Lääkärissä? Ohje voisi tietty olla, että jos omasta mielestä on pahassa paikassa, niin ei vastaa puhelimeen. Laita äännettömälle. Mutta jos istut vaikkapa veskissä, niin jos et ota näköpuhelua, niin toisessa päässä olija ei välttämättä tiedä onko nyt hyväkin paikka käytössäsi.

- Päänsärky voi tulla pahaan paikkaan, julistetaan eräässä mainoksessa. Että mitä? Minusta päänsärky tulee päähän, tuohon pääkoppaan, joka hartioilla keikkuu, vai olenko ymmärtänyt tämän kroppani täysin väärin.

Hiilijalanjälki Sivutie- Oli juhla ja Juhannus.

Vielä tänään voi hyvinkin muistella kesäistä juhlintaa, varsinkin paikassa, jonne tuli jätettyä hiilijalanjälki.

- Moikataan, kun tavataan. Halauksista ei vielä taida kaikkineen olla varmuutta.

Kaikesta huolimatta: Mukavaa kesää.

Comments powered by CComment