etusivuotsikko2

 Sivutie pörröpää2- Mikä kumma meitä (lue myös minut mukaan) vaivaa, kun aina vain tulee kirjattua moitteita ja vaatimuksia paremmasta. Olenko minä muka niin erinomainen, että tietäisin toisia paremmin kertomistani asioista. Pois se minusta. On vain jotenkin päästettävä höyryjä ilmaan ja kas kummaa, juuri silloin ei tule mitään hyvää mieleen. Ei vaikka mottoni on, että joka kolikolla on kääntöpuolensa ja siellä on varmasti jotain hyvääkin.

- Tällä hetkellä moni asia jyllää päässäni ja tuo kolikon toinen puoli tuntuu kaukaiselta. Löytyy varmasti aikanaan, kuten viime jutussa kertomani huumorinkukkakin.

Sivutie MAINOS opiskelijalle - Päivän lehteä selatessani tuli jälleen eteeni kuva, mainos, joka sai sormeni näppäimistölle. Lähellä oli p..kele.
Olen jo ennenkin tarttunut vastaavaan, sillä minua korventaa nykyinen ”taiteilu”. Tavuviivojen paikka on milloin missäkin, jos ollenkaan.
- ”Näyttää nätimmältä” tai ”on sitä muissakin lehdissä samoja virheitä”, ei ole mikään selitys. Tavuviivan paikka on siinä missä pitääkin ja se siitä. Lehdet, teeveet, somet ovat väärällään vääryyksiä ja tässä kohtaa puhun vain näistä tavutuksista. Muut vääryydet ovat sitten asia erikseen.
Kuvatussa tapauksessa oli kyse koulutuksesta, hausta ja halusta opiskelemaan. Mutta katsokaa mainosta. Ei hyvä.

- Jotain positiivista. Käsityöni.
Ja hah. Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät millä viivalla käsitöiden taidossa olen.  Äiti kyllä yritti kaikkensa, mutta uppiniskainen kun olin, niin kutimet ja virkkuukoukut viskasin nurkkaan. Nyt harmittaa, mutta jotain yritystä kuitenkin. Tosin tuo villasukan kantapäänteko on yhä hakusessa.
Tämänhetken työni on toisenlainen ja vielä keskeneräinen. Sellaiseksikö jää, jää nähtäväksi. Sivutie pääsiäinen
- Tökeröä työtä, sanoisi harrastuskerholaiskamuni, jolta tekovinkin sain. Mutta, mutta...hampaita kiristellen kumminkin. Eivät pääse sanomaan, ettenkö jotain ”kädellistä” tekisi. Tosin mihinkään näyttelyyn tuleva työni ei varmastikaan pääse, mutta saanpahan sanoa, että ”omin kätösin ja pureskelluin kynsin”. Siihen nähden kelvollinen.
Niin juu. Pidinhän minä joskus lankavyyhdistäkin kiinni, kun sitä kerälle kierrettiin. Näin muistaisin. Olen siis osallistunut.

- Jos koronastakin nyt jotain positiivista sanoisi, niin se, että rahalompsassa saattaa olla muutama euro enemmän kuin ns. ”vapaana aikana”. Ei ole juuri tullut shoppailtua, ei livenä eikä netissä. Pakolliset asumismenot ja ruokakaupassa käynnit toki ovat verottaneet osansa. Myöskään autoilu, omalla tai linjureilla, ei ole tunnetusti halpaa lystiä.
Samat vanhat ja vielä kelvollisiksi havaitut vermeet on päälle laitettu. Kun kerran ei missään käy, ei ole ollut tarvetta (muiden mielestä kenties) vaatevarastoakaan uusia. Toki sitä en ole juuri ennenkään liiemmälti harrastanut. Ehkä sitten joskus, kun kaupoille taas uskaltautuu. Siihen asti kärvistellään kaapin perukoilta kaivetuissa vanhoissa kuteissa.

- Jos on tullut säästöä vaatehankinnoissa, niin muuten elämisen hintataso on monessa kohdin noussut. Varsinkin asumismenoissa.
Olen jo monena vuonna laskenut kaikki vanhassa omakotitalossa asumiseeni kuuluvat menot. Tilasto osoittaa selvästi joka vuosi niiden kasvaneen. Kun nousevat menot suhteuttaa samana pysyneeseen eläkkeeseen (eläkeläinen kun olen), niin käytössä olevat rahavarat ovat auttamattomasti pienenemään päin. Syötävä ja asuttava jossakin kuitenkin on, joten kuukausittaiset laskelmat ovat tuttuakin tutummat. Mahdollisten remonttien lisäksi on myös otettava huomioon vanhenevan ruumiin vaatimat lääkinnälliset kulut. Niihinkin olisi varauduttava.

- Aurinko on tervetullut mielenvirkistäjä. Kevättä kohti pienin askelin. Lämmittääkin jo, tuo aurinko, kun kohdalle sattuu. Jotenkin tuntuu, että jaksaisi enemmän, vai luulenko vain. Kaikki talven roiskeet ja pöylyt pirtin piirongilla ja ikkunaklaseissa odottavat kevätauringon energistä kotihengetärtä toimimaan. Sitä odotellessa.

Comments powered by CComment