etusivuotsikko2

- Aika aikaa kutakin, sanoi joku joskus. Kuka. En muista.
- On se ilmoja pidellyt, sanoi taas eräs toinen.

- Matka jatkuu ja maisemat vaihtuu. Niin olen myös kuullut. Ja kun matkailu avartaa, niin toivottasti tällä kertaa kotimaanmatkailu. Sille tsempit.

Kesää on ollut ja tuntuu olevan edelleenkin. Ja lämpimiä kelejä. Mikäs tässä ollessa. Onneksi huhhah-helteet taitavat olla ohitse.
Mitä on tullut tehtyä? Naamakirjaa seuratessa monilla piisaa tekemistä aamusta iltaan ja vielä sellaista, mikä pitää ehdottomasti mainita ”kavereille”. Mikä ettei. Tärkeitä ovat, asiat, niin pienet kuin suuretkin. Entäs minä. Kait sitä jotain on tullut tehtyä. Väsy jo alkuillasta kertoo jotain. Uni on maittanut. Kiitos siitä. Minua on suotu hyvillä unenlahjoilla. Lähes aina on toiminut, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

- Kops' kops' ja vielä kerran kops'.
Niin niitä omenoita tippuu. Havahduin juuri hetki sitten, että jopa pihlajassani kasvaa omena! Ei maar. Oli pudonnut oksaan yläpuolellaan olevasta omenapuusta.
Vanhat ja vähän nuoremmatkin omenapuuni kantavat oksat riipuksissa runsasta satoa. Viime vuonna oli toisin. Juuri ja juuri riitti nautittaviksi. Nyt on jälleen aivan liikaakin omaksi tarpeeksi. Olenkin jo vienyt muutamat kypsyneet omenat portin pieleen muille tarjottaviksi. Ja kun sato kunnolla kypsyy lisään tarjontaa, jos on ottajia.

Omenat Sivutie

Jos on omenoita runsaasti, oli myös punaisia viinimarjoja riittävästi. Mustat marjat sitä vastoin jäi tältä vuodelta saamatta. Mikä lie ollut syynä, mutta marjan marjaa ei tullut. Kylmyys, kuivuus, pörriäisten puute. Kukkaketoa kyllä jonkin verran olisi pörriäisten pyöriskellä, mutta tänä vuonna on ollut hiljaista silläkin saralla. Ehkä ensi vuosi on parempi – monessakin mielessä.

- Vammaisasiat ovat olleet usein mielen syövereissä. Eikä vähiten vammaisyhdistyksen asioita pyöritellessä. Monien vaiheiden ja vaatimusten jälkeen Porissakin vihdoin päästiin samaan, kuin moni muu kaupunki jo aikoja sitten. Jopa kilpakumppanimme Rauma. Vammaispalvelulain- sekä sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut muuttuivat elokuun alusta siten, että vammaisillekin mahdollistuu normaalihinnoilla kulkemiset. Taksikorttiin oikeutetut voivat matkustaa omavastuuosuudella eli normaalilla julkisen liikenteen hinnalla. Tähän asti ovat joutuneet maksamaan koko taksimatkansa heti itse ja vasta jälkikäteen hakua vastaan ovat saaneet omansa pois. Vielä jää nähtäväksi miten uusi kokonaisuus todellisuudessa toimii. Toivottavasti hyvin.


- Ikäihmiset ja liikuntarajoitteiset. Se on tätä päivää. Päätin tutustua uuteen ja uljaaseen maakunnalliseen apuvälinekeskukseen.
Piti lähteä hakemaan rollaattoria. Tsekkaus netissä, osoite, aukioloajat ym. Apuvälinelainaamoon ei tarvinnut varata aikaa. Hyvä. Siis sinne.
Koska asun Hesantien "toisella puolella", piti ylittämän tuo tie. Viitta näytti Helsinkiin, Poriin, Pinomäkeen. Ei ollut mainintaa apuvälinekeskuksesta. Miksei?

 Apuväline opaste Sivutie

  Koska arvelin olevani kuitenkin oikealla tiellä, ajoin eteenpäin. Jonkin matkan päästä näin, melkeinpä ojanpohjalla ja ruohikon varjossa olevan, pienehkön kyltin. Siis vasemmalle. Tien päässä samanlainen pieni viitta pöpelikössä. Taas vasemmalle. Sitten olinkin perillä.
Ja mitä näin. Ikäänkuin poispäin tulosuunnasta, tyhjää peltoa vasten komean rakennuksen seisällä ISOLLA: Maakunnallinen apuvälinekeskus!
Apuväline ulkoa Sivutie

Jo vain, ajattelin ja astuin sisään. Ensin kohtaamani avulias virkailija sai kuulla moitteeni. En kuulemma ollut likikään ainoa. Lähes jokainen tulija valitteli opasteiden joko puuttumista tai niiden pimennossa oloa. Annoin palautteeni.
Apuvälinen sisätilat Sivutie
Niin se rollattori. Sen sain kotiin viemiseksi ja kaiken lisäksi hyvien ohjeiden kera. Palvelu. Se oli alusta loppuun erinomaista, kiitoksen arvoista. Siis henkilökunnalle plussat, opastukselle ei. Näin huikkasin lähtiessäni.

Comments powered by CComment