etusivuotsikko2

Rakas päiväkirja”. Näinhän sitä aloitettiin päiväkirjamerkinnät. Kyllä. Yksi vanhoista päiväkirjoistani on vielä tallella. Piilossa. Antaa sen olla siellä rauhassa toistaiseksi.

- Sateisen päivän, jälleen, jos ei uuvuttamana, niin jotenkin joutilaana ja saamattomana ajatukset harhailevat.

- Seuraavanlainen uutinen kantautui korviini:
Humalainen tehnyt rikoksen, josta annettu tuomio on ehdollinen. Rangaistuksessa otettiin huomioon aiemmin tuomittu vankeusrangaistus, (rangaistus siis aleni).
Jotenkin uutinen kummastutti. Ei ymmärrä. Siis, jos on tehnyt, tässä tapauksessa, humalapäissään rikoksen, saa siitä alentavan tuomion, kun kerran on jo aiemmin saanut jostain toisesta rikoksesta vankeutta. Niinpä. Äkkiseltään voisi luulla toista. Aiemmat rikokset kasvattaisivat rangaistusta uudelleen rikoksen tielle lähtenyttä. Taustalla siis jotain sellaista, josta minulla ei ole hajuakaan. Opiksi ottamista, toivoa paremmasta käyttäytymisestä. Hyviä asioita. Mutta silti, ei heti ymmärrä.


Tavutus

- Kau ppa kes kus. Tel evi sio. Jne.
Kyseisenlaiset ”ihmetykset” tulevat tuon tuostakin esille, kaupunkikuvaan, mainoksiin. Viimeinen tällainen tuli esille Rauman tulevan kauppakeskuksen seinämainontakuvassa, visioinnissa.
Mainoksissa tuonlainen tavutus näyttää tasapainoiselta, mutta eihän se ole oikein. Sitten ihmetellään etteivät lapset ja nuoret enää osaa tavuttaa sanoja oikein. Kun kerran isot edellä, niin miksen minäkin. Eikö pidetä enää väliä?


Tietokoneaikaan siirryttäessä tuli sellainen ”helpotus” tuohon tavutusoikeellisuuteen, että ei tarvitse itse miettiä vanhoja tavutussääntöjä. Ohjelmoitu kone hoitaa sen puolestasi. Mutta sitten, jos tarvitsee kirjoittaa käsin, vaikkapa kirjettä (mitä kyllä enää harvoin näkee), on sanojen tavutus missä sattuu. Paperin reuna sanelee sanojen pituuden. Siihen sitten viiva ja jatketaan toiselle riville. Tätä on nähty.  Mutta, kun tuo ”väärintavutus” näkyy lehdissä, mainoksissa, teeveessä, niin ihmetellä saa jatkossakin. Eikö oikolukuohjelma toimikaan, ainakaan suomalaisittain.

 

Toki itsekin syyllistyn, varsinkin ”konemaailman” ennakoivaan syöttöön kirjoutusasussa. On liian kiire huomata, harvemmin väärää tavutusta, vaan väärää sanaa, jota kone tarjoaa. Tämä harmistuttaa. Siis minua itseä. Pakko on ollut korjata sanomisia jälkikäteen ja sekös ”ottaa päähän”.

Vaikka virheitä jää teksteihin (aivan varmasti näihin minunkin mökellyksiini, sorry), pidän oikolukua, siis tekstin tarkistusta tärkeänä. Eikä pelkästään kirjoitusvirheiden osalta, vaan myös ja varsinkin ajatus on saatava ilmaistua oikein.

Entisaika on jäänyt tässä(kin) kohdin ”päälle”. Monet ammattikunnat ovat joutaneet manalaan. Niin minunkin. Uusia tullut tilalle. Aikoinaan oikolukijan ammatissa olleena tulee edelleenkin joskus kynällä merkattua eteen tulevat virheet. Se on elämää ja sellaisena se on otettava. Myös minun.

Radioasema pysäkillä1- Monenlaisella pysäkillä on tullut oltua ja käytyä. Eräänlaisena voisi pitää tätä Sivutietäkin. Olen nyt Sivutien pysäkillä.

Hyvä pysäkki onkin, sillä, jos missä, niin pysäkillä odotellen tulee mieleen kaikenlaista. Jonninjoutavaakin. Mutta tulee kuitenkin. Tänne niitä voi sitten riipustaa. Ei välttämättä toisten kommentoitaviksi, vaan ensisijaisesti oman itsensä vuoksi. On hyvä purkautumiskeino. Mielenterveyttä voi siis hoitaa näinkin.

 -Tule sinäkin tiedoillasi ja taidoillasi, kirjoituksillasi, kuvillasi, runoillasi, ajatuksillasi mukaan. Tämä on varsin toisenlainen vuorovaikutuskanava, kuin facebook-tyyliset alustat, jossa tykätään tai ei, lukematta ja perehtymättä esille tuotuun asiaan, kommentoidaan tuntematta koko totuutta. Ei hyvä.

Sivutiellä kävijä jaksaa (näin toivon) lukea koko tekstisi, jota harvemmin huomaa em. nopeatempoisten alustojen sivustoilla.

 

- Toivottavasti saamme seuraa tänne Sivutien pysäkille.

P.S.
Ja jos kirjoitusvirheitä jäi (moneen kertaan tsekattuani tekstin), niin ei muuta kuin kommentoimaan.

Comments powered by CComment