etusivuotsikko2

- Vettä.

Jos ei riittävästi juomalla, niin ainakin sateena kastelee. Se on sitten taas asuste/varustekysymys, miten lopulta käy. Se, että miten paljon kastuu, siis vaatteet.
Pulahdus uima-altaalle kastelee/voitelee ihoa sopivasti ja sopuisasti.

A

 

Vettä on ”virrannut” myös ajassa. Monenmoista kiirettä. Itse aiheutettua, se sanottakoon.

- Digimaailma.
Tuohon tuli jälleen kunnolla ”törmättyä”, kun osallistuin tietotekniikkakoulutukseen. Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto järjesti kyseisen kurssin Vähäjärven Lomakodissa (missä tuo allasuintikin tapahtui).
Oli sitten todella tarpeellinen kurssi. Vaikka sitä luuli jotain tietävänsä, niin eiköhän vain aina käsi pystyssä ja suusta huuteluja päästellen kysymyksiä riitti. Mutta mikä parasta. Opettajat eivät hermostuneet. Auttoivat rauhallisesti, taas auttoivat, ja taas, ja vieläkin.
Lopputulema oli, että jatkoa kaivataan. Ensi vuodelle on suunniteltu uusia kursseja, joten sinne. Kannattaa muidenkin osallistua. Tieto on tarpeen. Tieto kyllä luo myös tuskaa, koska aivokapasiteetti ei likikään kaikkea tahkoa, mutta tämä tuska (digiajan) on vain kestettävä. ”Älyt” ovat vallanneet meidät.

Äly1

Olisiko niin, että vierivä kivi ei sammaloidu. Myös mummut ja vaarit tarvitsevat ko. taidot. Ja osaavat kyllä jos vain hiukankin haluavat. ”Guuglata voi ysikymppinenkin”, kirjoitti Sanna Nurmi Turun Sanomien viikkolehdessä. Tarjoaa vempainapua. Hieno homma.

- Matkailu. ”Maalainen maailmalla”.
Siitäkin olen kokemusta rikkaampi. Matkailusta muuallakin kuin Vähäjärven maisemissa Hauholla.
Ihan Turus kävin. Matkani liittyi ehkäisevään päihdetyöhön, yhteisten asioiden hoitoon. Yhdistystoiminnassa oleminen on, voisiko sanoa, synnynnäistä.
Tunsin todella itseni maalaiseksi ja osaamattomaksi matkustaa. Linjurilla mentiin ja tultiin. Oli pyydettävä apua matkalippujen suhteen. Toteamukseni oli, että on kaikki tehty vaikeaksi. Netissä on liput myynnissä ja on ajoissa matkat ja reitit suunniteltava, mennen tullen. Voisko edes bussiin mennä ilman etukäteisvarausta. - Eihän sitä aina voi tietää kaikkea etukäteen. Sama pätee invakyytien varauksissa. Näin olen informoitu. Se vasta pitkää pinnaa vaatii.
Ja tuo digitaalisten vempainten käytön osaamisen tärkeys. Lähes kaikki asiat pitää hoitaa netissä. 

Ennen varsinaista ohjelmaa oli hieman joutilasta aikaa. Matkakumppanin kanssa tuli kierreltyä ympäristöä tutkailemassa. Tehtiin myös erinäisiä havaintoja ”kaupunkilaisista”, varsinkin pikaruokapaikan ikkunan takaa. Shoppailukierroksella löysimme itsemme paikallisesta kierrätysmyymälästä (sellaisesta, jota kotikunnilla ei ole). Aika kului ja vaatesovitukset jatkuivat. Lopulta ”pakko ostaa, kun halvalla saa” -ilmiö toteutui. Ei muuta kuin tavarat kainaloon ja menox.
Loppu sujuikin sitten toisenlaisissa merkeissä.

Kaksi korttia. Asiapitoista. Huumaaviin aineisiin liittyvää, tällä kertaa ajankohtainen kannabis. Juttua riitti pöytäseurueessa. Näin oli ohjelmassa.
Kohdallamme kuitenkin (vakavasta aiheestaan huolimatta) tämä ”korttitempaus” siivitti iltayön hauskuuden. Loppua ei meinannut tulla. Liekö ollut väsymystä, vai mitä. Ja ilman ”teräviä”. Puteleita toki oli tarjolla hotellihuoneessa. Saivat jäädäkin sinne.

Kämppiksen kanssa aikamme pidennettyä ikäämme naurulla ja silmäilessämme verhojen raosta naapuritalon punaista värikajoa (melkein kuin...) laitoimme silmämme kiinni ja unten maille vajosimme. Kunnes klo 4.14.

Naapurihuoneiston väki kotoutui. Ja millä voimakkuudella. Saimme aikaisen aamuherätyksen. Naapureilla riitti jutunjuurta, nousevalla ja laskevalla voimakkuudella sekä ovien pauketta. Entä me. Sinniteltiin. Mitäpä muuta. Aamupalalle menimme ”silmät ristissä”.
Päivän ohjelma ja kotimatka sujuivatkin loistavasti. Kotiinvietävää riitti, niin aineellista kuin henkistäkin. Kiitos vain mukanakulkijoille.

 

- Vettä.
Sitä tulee taas taivaalta tätä kirjoittaessa. Ei ihan vielä vielä lunta. Kohta kait sitäkin. Onneksi on autossa jo nastat alla. Jos ei sitten uudelleen linjabiilillä.

Terttu Elomaa

Comments powered by CComment