etusivuotsikko2

Tre 20180908

Tässä sitä taas ollaan. Todistetuksi tuli jälleen se, että tarvitsemme jonkinlaista patistelua toimiaksemme. Tähän ehkä perustuu nuo kaikenmaailman uudenvuoden lupauksetkin. Minä en mitään lupauksia ole tehnyt. En oikeastaan koskaan. Päivä kerrallaan. Mutta eteenpäintuuppimista muiden taholta. Se on ok. Ihminen on heikko, minä kans'.

Olisiko kuitenkin mukana laiskuutta. Molempi parempi.

Kaikesta huolimatta "matkailu" avartaa.

Jos ja kun joku uskaltautuu pyytämään esimerkiksi ulkoilulenkille lähtöä, vaikka se nyt viimeiseksi olisi mielessä, niin johan sanon lähteväni. Olenko muiden vietävissä, johdatettavissa? Monessa tapauksessa uskoakseni hyvään asiaan.

Kuka mitenkin asian näkee. Harvoin sitä huonoille teille, ainakaan tahallaan.

 

Mutta tähän päivään. Toimeton en koko lailla ole ollut. Naamakirjassa naama kiinni. Ehkä kait jo liiaksi.

Facessa kysytään tuttavallisesti, että Mitä mietit Terttu? Mitä milloinkin. Ajatuksia on paljonkin, mutta lukemalla muiden kirjoituksia tuntuu monella olevan sanottavaa joskus liiankin kanssa. Tärkeitä asioita kumminkin, kun kerran on präntätty muiden nähtäväksi ja kantaa otettavaksikin. Aika harvoin itse kommentoin, jotta ei tulisi leimattua vääriin lokerikkoihin. Näin saatetaan tehdä, liekö sen valinnanvapauden nimissä.  Itse lokerikkoni tiedän. Se riittäköön.

 

Ystävä huomautti, että missä sitä ollaan oltu, kun tällä palstalla ei näy.

Täällähän minä. Sivustolle olen erinäisiä asioita kirjannut ja odotellut, josko muitakin kirjoittajia löytyisi. Jos kerran minä, niin miksei muutkin. Ruonoja, kuvia, kirjoituksia, ajatuksia.....

 

jooulutorttu20181218 122422

Joulu oli ja meni. Minulle hyvä juttu, sillä rehellisesti sanottuna en ole mikään jouluihminen. Ehkä silloin, kun lapset olivat pieniä ja lastenlapset olivat ympärillä. Mutta nyt minulle lähes samanlainen päivä kun muutkin. Paitsi, että yksinoloa tuntui piisaavan aivan liiaksi. Kaipasi jo ”ihmisten” ilmoille lähtöä. ...joko tohtisi?

 

liukkaus 20190101 111829

Lähtemistä kyllä ajoittain vaikeutti jo pelkkä pihasta pääseminen. Se, että rappusista pääsi ehjänä alas, ei vielä taannut menoa pidemmälle. Hiekkaa kului jääkentälle, vaikka ei sekään taannut pystyssä pysymistä.

Kunhan nyt postilaatikolle saakkaa...

 Onneksi ilmat ovat olleet sen verran suotuisat, että ”ulos” on päästy. Puulämmitteinen pirttini on työllistänyt hyvällä mielellä ja luntakin on tullut sen verran, että kuntosaleille ei ole tarvinnut haikailla.

 

tässä20190109 090543Olen myös päässyt vuodenvaihteen jälkeen muunkin ”harrastukseni” pariin. Ettäkö mitä se on? Voin paljastaa. Joutenolon ja pakollisten huushollihommien lisäksi, yhdistystoiminta. Voitteko uskoa. Kyllä näin on. On ollut jo kauan. Lapsuudesta asti. Ja vielä kiinnostaa. Jos en nyt yritä koko maailmaa parantaa, niin ainakin oman tietoisuustasoni nostamista yritän. Onnistuuko? Ainakin on yritetty.

Yhdistykset yhdistää. Määrättyjen asioiden ympärillä toimivat yhdistykset joko vetävät puoleensa taikka sitten ei.

Suomessa on toistasataatuhatta yhdistystä, Satakunnassakin noin 4500. Kun toimivat yhdistykset ynnää ja kun ajattelee, että yksi yhdistysihminen kuuluu melko varmasti useampaankin yhdistykseen, on osallistujia ja toimijoita runsaasti. On siis paljon tärkeiksi koettuja asioita, joita kaiketikin yritetään parantaa ja näin ollen kohentaa jäsentensä oloja.

Asioista puhuminen samanhenkisten ihmisten kesken on terapeuttista. Uskaltaa avata suunsa, kun tietää saavansa vertaistuellista ymmärtämystä. On helpompi mennä eteenpäin.

 

kissantassunjäljt 20190118

Vaikka talvi on kauneimmillaan juuri sataneen lumen myötä, jaksaa yksi asia huolestuttaa edelleen. Ai, että vain yksi. Tästä olen teille jo aiemminkin kirjoittanut.

Kissa. Musta kissa. Siis se, joka teki aikanaan pennut pihapiiriini. Homma jatkui ja pentueita syntyi myös naapuritonteille.

Kenen kissa? Ei tietoo, mutta kiinni ei anna ottaa. Kaikki, toivottavasti, tekemänsä pennut on saatu turvaan ja ehkä uusiin koteihin.

Mutta tämä emo. Niin. Emo se on. Kulkee edelleen paikasta A paikkaan B. Lumesta ja pakkasesta huolimatta. Kyllä sillä täytyy joku lämpöpiste olla, mutta onko vakituista kotia. En usko. Joku ruokkii lähistöllä varmaankin, mutta kotikissaksi ei ”mustiksesta” ole. Toivottavasti ei taas pentuja jossain....

Jäljet lumessa kertovat omaa sanomaansa.

 

 

Comments powered by CComment