etusivuotsikko2

syksy 2018

 

Eikoislämmin lokakuinen päivä pakotti minut luontolenkille. Värit, kaikki nuo väripaletin päävärit ja sekoittaen sadat muut sävyt piirtyivät mieleen. Ruska väriloistossaan sai ympäristön hehkumaan. Aurinko luo kimallettaan usvaiseen ympäristöön, metsikköön. Kaunista. On tämä luonto kaunista. Eritoten syksyllä.

Niinpä.

 Olen oppinut katselemaan ”maailmaa” uusin silmin. Laput pois silmiltä ja katse horisonttiin. Jaa, että mitäkö tämä on. Voisiko sanoa, että uudelleensyntyminen. Ei nyt ihan sentään. Tai, no. Voihan sen niinkin nähdä.

Mottoni on aina ollut, että aina voi oppia uutta. Yläikärajaa ei ole. Uuden muistamisessa vaan on haasteensa. - Jos joku muu, niin miksen minäkin? Ei sentään aivan kaikkea.

 Tämä tuli eteen, kun olin mukana ja yritin opiskella taiteen tekemistä. Maalaamista, siis taulujen. Tähän asti olen maalaillut vain lankkuaitaa ja se näkyi ja tuli selväksi. Siis osaamattomuuteni.

Taide aloitusta2

Oppia kuitenkin sain, mutta muistanko oppimani, se onkin jo toinen juttu. Aina jää kuitenkin jotain matkaan, jos ei ole liian kireällä pipolla varustautunut. Niin tässäkin kohdin. Uskoisin.

Nyt katselen ympäröivää luontoa, elokuvia, valokuvia, kuvia yleensäkin aivan toisin silmin. Mietin, että mitenköhän tuossa maalaussiveltimen pitäisi olla kädessäni, missä asennossa, jotta tulos olisi likikään näkemäni kaltainen. Miten värit, onko valmiina putkiloissa, vai pitäkö sekoittaa, ja etenkin, miten ihmeessä saan juuri tuollaisen värisävyn. Olen siis saanut uusia ulottuvuuksia maailmaani. Ei niin huono juttu.

Matka jatkuu ja maisemat vaihtuu, sanoi entinenkin mies, ja tarkoitti juuri tuota. Ei pidä tuijottaa vain omia seiniä sisäpuolelta. On uskallettava astua ulos omista, liiankin tutuista ympyröistä, epämukavuusalueelle, vaikka se kuinkakin tuntuisi vaikealta. Rima nousee koko ajan. Hetken päästä ei edes uskaltaudu. Ja tuon riman asetamme me itse, ei muut. Rohkeutta tässä vaaditaan ja minun ”taiteentekemisen” kohdalla sitä tarvittiin todella paljon. Uskaltauduin kuitenkin virran vietäväksi.

Jos ja kun joku on vinkannut minulle erinäisiä tempauksia, niin yllytyshulluna olen kokeillut jos jonkinlaista. Likikään aina ei ole tullut onnistumisia, mutta onpahan tullut kokeiltua. Tämä taiteen ala oli minulle täysin vierasta. Voisinpa sanoa, että on se sitä vieläkin. Mutta yritetty on.

Taide aloitusta1

Mielen syövereihin jäi kuitenkin aukko, joka voi vielä joskus täyttyä tuollakin saralla.

Ei voi koskaan sanoa, että ei koskaan.

Huomisesta ei tiedä, ja onko sekään nyt niin huono asia. Yllätyksellisyys on elämisen suola.