etusivuotsikko2

Onko pakko, jos ei tahdo?

 

kommunikointi koneella

Tässä tapauksessa kyllä, jos halusi asioida henkilön kanssa kasvokkain. Tietokoneen tai vaikkapa puhelimen välityksellä ei asiani olisikaan kenties hoitunut. Oli kohdattava henkilö, joka osasi välittömästi neuvoa ja auttaa. "Koneilu" olisi ollut siis lähes mahdotonta.

Suurin osa kanssani jonottajista oli vanhempaa väkeä. No eläkeläinen jo toki minäkin. Aikaa siis oli. Nuoria ei näkynyt kuin muutama.

Oli kyse eläkepäivästä ja kyseessä pankkikonttori. Kuinkas satuinkaan juuri tuolloin paikalle. Yleensä hoidan perusasiat kotona, yksin, kasvottomalla, vaitonaisella koneella. Nyt odotin vuoroani muiden tapaan. Seisten jonossa, jota riitti konttorin tilojen lisäksi kauppakäytävälle asti.

Pari virkailijaa vuorotteli mutkittelevan asiakaskunnan palvelemisessa. En kadehtinut heidän työtään. Saivat kuulla samat valitukset moneen kertaan asioinnin pitkittymisestä.

Se, että väki jonotti pääsyä pankkivirkailijan puheille hoitaakseen laskujensa maksamiset ja kenties tililtä nostaakseen omia varojaan, on tehty varsin hankalaksi. Ei sentään tarvinnut tilata aikaa, vaan omaa vuoroa odottaen tuotti tuloksen. Ei ollut asiointinumerointiakaan, mutta eipä ollut ohittelijoitakaan. Kaikki olivat kiltisti omilla paikoillaan. Aikaa kului, mutta jutustelu kanssaihmisten kanssa auttoi ajan kulumisessa.

Näillä ihmisillä ei varmastikaan kaikilla ollut varaa ostaa omaa tietokonetta, ja jos oli, niin halukkuutta niiden käyttämiseen ei. Tässä kohtaa varattomuus, köyhyys, mitä se sitten kullekin tarkoittaa, tuli kuvaan. Raha sanelee. Siitä puhuttiin jonossa. Jos ovat hankittavat tietokoneet kalliita kaikkine palveluineen, niin on "luukulla" maksaminenkin.

Jos jossain luulisi olevan rahaa, niin pankeissa, mutta juuri raha se on saanut pankit sulkemaan konttoreitaan. Palvelut vähenevät. Ennen pankkikonttoreita oli vieri vieressä, kuten kauppojakin, mutta nyt. - Ei kannata. Niinpä. Kenelle ei kannata.

Nyt on asiakaskunnan matkustettava asuinkulmiltaan kauaksikin hoitamaan omat asiansa. Kaikilta tuo eri onnistu. Jääkö laskut ehkä maksamatta ja sen myötä tulee merkinnät hoitamattomien asioiden vuoksi. Kenen syy. No ei nyt pankin ainakaan!

Onko tämä sitä syrjäyttämistä, joka johtaa syrjäytymiseen niille, jotka pysty itse hoitamaan pankki- ym. virastoasiointejaan itse käyden tai koneiden välityksellä. Kaikilla ei ole esim. lapsia tai läheisiä auttamassa. Olisiko kenties naapuri, joka ystävällisesti hoitaisi asian. Näitä on harvassa. Jonottamassa oli ainakin yksi tapaamani tällainen henkilö. Naapuriaan auttava henkilö. Oli tullut kaupungin toiselta laidalta ja jonotti pitkän tovin auttaaksen naapuriaan, joka ei kyennyt lähtemään kotoaan.

Lokakuussa 17.10. vietetään jälleen Porissakin köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää, mutta köyhyys ja syrjäytyminen on jokapäiväistä. Päivästä toiseen selviytymistä. Tätä selviytymistä ei ainakaan helpota pankkien toiminta. Konttorit on vähennetty minimiin, pankkiautomaatit lähes olemattomiin, ja kun konttoriin pääset laskusi maksamaan, niin hinnoittelu on nostettu pilviin. Pienenkin laskun käteismaksaminen maksaa maltaita. - Tekee kipeää, sanoi eräskin kanssakulkijani.
Ja mikään ei kannata. Siis kenelle?