etusivuotsikko2

- Oletko sinä sairaanhoitaja? En ole.

- No, joku hoitaja sitten? En edes sitä. Ihan tavallinen kulkija vaan.
Tällainen pienimuotoinen sanailu tuli käytyä ja se herätti suuria tunteita.

Olin paikassa, jossa ihmisiä tulee ja menee, kukin omaan aikataulunsa mukaan. Joku käy lukemassa päivän lehdet, joku juo kupposen kahvia tai syö, joku tapaa ystäviä ja joku saattaa odottaa koulujen ylijäämäruoan jakoa. Monenlaista kohtaamista. Meitä tavallisia ihmisiä, kansalaisia.

Olin jo aikani istuskellut kahvista nauttien ja päivän lehdetkin tuli luettua. Tein lähtöä. Huomasin paikalle saapuvan vanhemman henkilön, rollaattori apunaan. Hän ryhtyi järjestelemään oloaan paremmaksi ja istuutui viereiselle penkille. Ja sitten.

Sitähän nyt sattuu kenelle tahansa ja kaikillekin, milloin vain. Kädessä oleva esine putoaa. Kukapa ei tunnistaisi tuota. Tässä tapauksessa lakki ei kohdannutkaan laukkua, joka oli kohteena, vaan tipahti lattialle. Ei siis mitään sen vaaralllisempaa tapahtumaa.

Havaitsin tuon, nostin päähineen ja ojensin omistajalleen. Luonnollinen refleksi. Olisi hän toki itsekin tuon lakin noston saanut suoritettua, mutta olisi vaatinut hieman enemmän aikaa ja vääristelyä. Mitä siitä, että molemmat, henkilö ja lakki olivat minulle vieraita. Juttelen minä vieraiden ihmisten kanssa muutenkin.
Ensin katse, jonka sain, ja sen jälkeiset sanat, sisälsivät paljon. Olin otettu. Ikään kuin olisin tehnyt suurenkin työn. Minulta vain pieni ele, mutta hänelle tuntui olevan jotain suurempaa.

- Oletko sinä sairaanhoitaja...tai ainakin joku muu hoitaja sitten, kun heti huomasit ja autoit.
Näkyi, että hän arvosti hoitohenkilöstöä todella paljon ja varmasti aiheesta. Oli kaiketi omakohtaista kokemusta. Hyvää sellaista.

Minua nuo sanat jäivät mietityttämään. Onko toisen huomioiminen, auttaminen tänä päivänä sen verran harvinaista, että tällainenkin pieni ele jää saamatta/tekemättä.

Tämä tapaani henkilön, pikatuttavuuden, sanat jäivät elämään omaa elämäänsä. Hän oli todella vähään kiitollinen. Se, että auttajat itse jäävät ”saamisen” puolelle, on totta.

Pienestä ovat kiinni monet asiat.

Hymyillään, kun tavataan, jos ei muuta.

Tule mukaan kopio