Blue Flower

fShare
0

savuOtsikon sanonta voisi liittyä moneenkin asiaan. Tänäänkin pakkaspäivänä  ja vaalien kynnyksellä.

Minun savuni on kuitenkin kotikutoista. Sanoisiko säästösyistä, vai vain harrastuksesta. Miten vain, molempi parempi. Puidenpolton pienhiukkasvaaroista huolimatta puut palavat uuneissani taloa lämmittämässä.

 

Sähkölämmitteiset talot, varsinkin, jos tuo sähkö on ainoa vaihtoehto lämmittää ”pirtti”, tulevat maksamaan laskujensa muodossa melkoisestikin. Olen kuullut. Minä olen saanut sähkökulutusta hieman pienemmäksi tuolla puulämmityksellä, toki moni muu toiminto vie laskun kohtalaiseksi, eikä vähiten ”siirto”maksun vuoksi.

On se vaan mielenkiintoinen tuo sähkön siirto, maksaa enemmän kuin itse sähkö. Sitä ei voi edes kilpailuttaa. Maksu mikä maksu. Monet kummastelevat ja sanovat, että antaisivat sen olla paikallaan.

 

Niin, harrastuksesta tämä puilla pelaaminen käy. Varsinkin, kun keväällä tilaa klapikuorman märkää puuta pihaan. On siirrettävä aluksi kuivumaan, ja sitten loppukesästä suojaan talven varalle. Hyötyliikuntaa. Sitä se on, mutta mukavaa. Ainakin siihen asti, kun vielä jaksaa.

 

Ei voi kuin miettiä, millaiseen tilanteeseen itsekin joutuisi pitkällisen sähkökatkoksen johdosta, jos ei olisi mahdollisuutta puilla lämmittää huusholli. Niin ja ruoka. Mikrot ja liedet olisivat pois pelistä. Pakkanen sentään auttaisi ruokatarvikkeiden säilytyksessä.

Monasti on tullut Emma-mummuni mieleen. Hänellä oli kyllä sähköhella, mutta eipä tuota juurikaan käyttänyt. Puita puuhellaan ja vot. Siinä se. Tuli lämpöä, tuli ruoka tehdyksi samalla. Sitä perinnettä olen jatkanut niistä hiukkasvaaroista huolimatta. Ja miksen jatkaisi edelleenkin, kun kerran mahdollisuus sellaiseen on. Kaikilla ei ole, valitettavasti.

Puuhella

Terttu Elomaa