Blue Flower

Sampola kartat 4 uusi koulu

Jyske kuuluu, koneet jyllää, vallit sortuu. Sampola elää ja siellä eletään. Aamuvarhaisesta jo sen huomaa, että naapurissa tapahtuu. Vanha saa väistyä uuden tieltä.

Sampolaan rakennetaan parhaillaan uutta koulu/liikuntakompleksia. Hyvä niin. Saadaan uudet ja toimivat ratkaisut ja toivottavasti myös sampolalaisia miellyttävät. Liikenteellisesti tullee uutta ja uuden koulun parkkipaikan lisäkäyttöä monitoimitilan myötä. Sampolan suunnalla puhuttaa myös uusien liiketilojen saaminen, ja minne? Aika näyttää, kun suunnitelmat puretaan konkretiaksi.

Tutuksi tullut kauppareittini on nyt katkaistu. Pieni kierto ja samalla tutkailu Sampolan uuteen ilmeeseen ei ole pahitteeksi. Päin vastoin. Kerrostalojen ilmeitä uusitaan. Ei sentään vain "pinotexiä pintaan", vaan ehompaa laattaa. Moni talo "pesee kasvojaan". Kävelykierroksella saattaa tavata myös tuttuja ja voi keskustella maailman menosta. Virkistävää.

Sampolan asiat kiinnostavat tällaista entistä sampolalaista. Hieno paikka asua, vaikka juttuja alueen tilasta on kuultu jos jonkinlaista. Etenkin ihmisiltä, jotka eivät ole asuneet siellä.

Akselin Vanhakoivisto-Koivula-Sampola nurkat ovat tuttuja lapsuudesta asti. Ja kauemmaksi en ole vieläkään päässyt. Radiomasto on yksi hyvä maamerkki kotitanhuville.

Maamerkki masto

Siilinpoikanen

Teksti, turvallista matkaa, syntyi siitä, kun "pelastin" tai ainakin olin pelastavani yhden siilipienokaisen.

Aivan kuin vahingossa pyöräilylenkkini johdatti minut väärän tienvalinnan kautta elämän äärelle. Siinä se, siili, tepasteli aivan nenäni ja pyöräni vierellä. Tokihan minun oli pysäytettävä vauhtini. Jäin seuraamaan siilin reitinvalintaa. Pyörätie tuli ylitettyä kohtisuoraan. Ei vähäisintäkään merkkiä siitä, että minut tai muut tielläliikkujat olisi havaittu. Ei.

Siilin matka jatkui, nyt kohti ajorataa, vilkasta sellaista. Mietin, että mitenkähän käy. Ei muuta kuin astelin siilin vierellä tielle. Talutin pyörääni ja kättä nostamalla pysäytin kohti tulevat autoilijat. Minut kyllä heti havaittiin ja hetken päästä saatettavani siili. Sain hymyileviä ja kiitettäviä ilmeitä ja peukutuksia autoilijoilta.

Kiitos niin heille, kuin itsellenikin. Hyvänolon tunne oli tuolloin ja on vieläkin.

Valokuvan siili taas oli, jos ei nyt jäädä alle, niin ainakin pelästyä. Olin nimittäin juuri nykäisemässä ruohonleikkuria käyntiin, kun havaitsin vieressäni liikkuvan "möykyn". Ja siilihän siinä ja vielä pieni sellainen. Nyt pelästyin minä. Olin aiheuttaa tietämättäni katastrofin.

Jäin seuraamaan piha-asukkiani ja siinä sivussa juttelemaan sille. Tokkopa se mitään ymmärsi mökellyksestäni, mutta ei poiskaan heti mennyt. Ikään kuin kuunteli. Aikansa lämmössä oleiltuaan, siili poistui kukkapuskan kautta naapurin puolelle. Toivottavasti "Simo"-siili, joksi kaikkia pihani siilejä nimitän, osasi kotiinsa ja nimenomaan turvallisesti. Liiaksi näkee maanteillä yliajettuja ja loukkaantuneita siilejä.

Pidetään siis silmät auki, jotta nuo ihanat ja sympaattiset piikikkäät saisivat elää rauhassa omaa elämäänsä.

Turvallista matkaa - meille kaikille!

Puutarhan marjat pian poimittavissa

vihreät

Mustat, punaiset, vihreät. Kypsyväthän nuo puutarhan marjat toden totta. Alkukesän kylmyys, sanovat, saavat/saivat aikaan hyvän sadon, niin metsissä kuin puutarhoissakin. Mansikat ovat kypsyneet ja mustikatkin odottavat noukkijaansa.

Mutta puutarhan mustat, punaiset ja vihreät saavat myös veden kielelle. Vielä hetki, niin ovat parhaimmillaan. Marjojen kitkeryys poistuu maukkauden tieltä.

Mustat

Kaupasta ostetut mehut ja tiivisteet eivät ole mitenkään verrattavissa "oman sadon" tuotoksiin. Odottavan aika on kuitenkin turhankin pitkä, sillä pakastin on jo aikoja sitten tyhjenyt edellisvuoden mehuista.

Metsässä en ole hetkeen käynyt marjanpoiminnassa. Syitä on tuntunut olevan esteeksi asti. Esteet on kuitenkin lähinnä omassa päässä. Ehkä joku ystävällinen kanssakulkija löytyisi mukaan, sillä yksin ei tohdi metsään mennä, varsinkaan kun entiset tutut mökkimaiseman metsiköt ovat taakse jäänyttä elämää.

"Aika entinen ei koskaan enää palaa..." laulettiin laulussakin ja niin minäkin olen joutunut kääntämään elämän kirjan sivuja uuteen kuosiin. Eikä välttämättä huononpaan suuntaan. Positiivisuutta tähänkin tarvitaan ja sitä ei ole koskaan liikaa.

Mehumaija odottaa jo ulostuloaan kaapin perukoilta. "Pihahellalla" maija saa porista huoletta ja itse voi keskittyä vaikkapa lehden lukuun tai rikkaruohojen katseluun. Perkaamista kyllä riittäisi pusikoissa, mutta jos ei taho, niin onko pakko? Ei, sanon minä. Jospa vain ottaisi omenan puusta, puraisisi sitä ja nauttisi. Toki siihen on vielä jonkin verran aikaa. Mutta ootellaan.

Iloitaan loppukesästä ja syksyn sadosta. Väriloistossan syksy on minusta melkeinpä parasta aikaa vuodesta.

 Punaiset

Vanhakoiviston kiertoristeys

Pienikin voi olla jotain suurta

Porin kenties pienin, ja ehkä koko Suomenkin mittakaavassa ainakin pienempiin lukeutuva, liikenneympyrä löytyy Vanhaltakoivistolta. Viiden tien risteys on jo itsestään tarkuutta vaativa tienylityspaikka, eikä nämä merkit sitä miksikään muuta. Lisää huomiota vaaditaan.

Kivetetty ympyrä on pieni, eikä suinkaan keskellä risteystä. Tästä seuraakin osittainen hankaluus, jota eivät kaikki heti huomaa. Tulotiet, joissa on kärkikolmiot eivät siis ole yhtä kaukana ympyrästä, vaan eri pituuksilla. Etäisyydet tulee siis ottaa huomioon, että kukas se olikaan ensin risteysalueella.

Ja. Joku on jopa ajatellut ääneen, että kaksi autoa voi hyvin ajaa vierekkäin, kun kerran ne sopuisasti sinne mahtuisivat. Ei mahdu, eikä voi ajaa. On vain yksi kaista. Poliisia on tuolloin tarvittu.

Entä sitten jalankulku. On vain yksi suojatiemerkinnöin tehty ylityskohta. Muutoin risteys ylitetään miten sattuu, ja menokohtia, niin jalan kuin pyörälläkin, on jos jonkinlaisia.

Yksi huvittava (joskin tosi kummajainen) liikenteellinen erikoisuus on isompien autojen, esim. linja-auton kulkureitti ko. ympyrässä. Kaikki kuskit eivät näytä osaavan, tai eivät usko mahtuvansa, kiertää risteystä oikeaoppisesti. Kun havaitsevat (toivottavasti), ettei muuta liikennettä ole, niin kurvaavat "vasemmalta" ohi liikennenmerkkien väärältä puolta.

Risteys kaiken kaikkiaan on ok. Aina kulkiessani siitä milloin minnekin suuntaan tulevat nuo em. asiat mieleen. Kolareita on joitakin ollut, mutta ihmeen hyvin liikenne siitä sujuu, vaikka säännöt ovat monen (minunkin) omassa päässä parhain päin.

Ollaan siis varovaisia liikenteessä, tässä kuin muualla. Kesälomat ovat kohta ainakin koululaisilta lopuillaan ja tielläliikkujia tulee lisää, Ensikertalaisiakin.

Ja se täytyy näin polkupyöräilijänä autoilijoille kiitokseksi sanoa, että hyvin ottavat meidät pyöräilijät nykyään huomioon tuolla liikenteessä. Toki "yhteistyön" täytyy olla molemminpuolista, jotta olisimme kaikki tyytyväisiä.

 

 

 

Olisiko tämä sitä sote-myllerrystä. Ainakin sote ja sen tähänastiset kuviot tulivat jotenkin mieleen katsellessa kyseistä laivan potkurien aiheuttamaa meren myllerrystä.

Sotekuviot  ja sen askelmerkit eivät suinkaan ole olleet näin suoraviivaista. Suuntimet ja tutkat pitänee asettaa kohdilleen.

Sote myllerrys2   Sote myllerrys1   Pitkä käytävä 2

Kyllä muuten matkailu "avartaa", jos ei muuten, niin ainakin rahapussin suuta.

Tuli tehtyä pieni "työmatka" laivalla, joka oli aivan täynnä asiakkaita. Kaikki hytit varattu ja silleen.

Mutta missä matkustajat? Kaikkiko niissä varatuissa hyteissään lukittujen ovien takana. Tuli hieman "aavemainen" olo, kun ulkoilmakin oli ajoittain hyvin sumuinen. 

Juhnnusmakkarat

Tiedä tässä mitään grillikaudesta, sen alkamisesta tai jatkumisesta. Tänä suvena en ole vielä grillannut yhtäkään makkaraa, en kyllä muutakaan. Miksi etten? Siksi, että kun ollut niin hiivatin kylmät ilmat. Niin paljon en tuosta "kokolihasta" välitä, että sen vuoksi palelisin ulkosalla.

Mutta jos ja kun hieman lämpenisi, ehkä sitten. Kait sitä nyt voi odotella lämpimiäkin kelejä, jotta ei toppavaatteissa tarvisi koko kesää kuljeskella.

Sen olen vuosien saatossa tullut huomaamaan, että suomalaisen työihmisen ansaitsemaan kesälomakauteen sopii kelien kohdalla kaikenlaista. Lähes aina kuitenkin edes se yksi kokonainen lämmin päivä.

Kohta puoleen alkaakin olla nuo "kesälomat" lusittu. Jos vaikka vielä ehtisi tuon makkarankin kärvistää, ettei tarvitsisi muistella tässäkin kohtaa "vanhoja hyviä aikoja".

 

Askelmerkit

Pitkin kevättä ja kesää on itse kukin miettinyt omia askelmerkkejään tulevaan ja olevaan. Monenmoisia askelmerkkejä on laadittu myös Suomen politiikassa. Hallitustyöskentelyä on leimannut ees´taas menot. Viimeisimmän, uuden vanhan hallituksen työkentän, askelkuvio oli vailla vertaa.

Jos ei nyt aivan askelmerkit (paikka kun kun oli ennalta määrätty), niin käden työskentely sentään, johti kesäisessä boccia-pelissä joko toivottuun tai ei-toivottuun tulokseen. Pihamaan pienet kivet saivat ”askelmerkit” aivan uuteen uskoon. Sattumia oli liiankin kanssa. Voittaja se löytyi lopulta tuossakin kisassa, samoin kuin erään puolueen puoluekokouksessa. Voittaja löytyi, vai löytyikö? Jälkipelejä harrastetaan varsin usein.

Kesä on kauneimmillaan, vaikka vettä sataisi ja kylmänkalseaa olisi. Ei se silti mitään muuta, ainakaan meikäläisen olemisessa. Satoi tai paistoi, vaadittavat hommat tulee hoitaa. Ehkä kuitenkin toisenlaisessa järjestyksessä kuin oli aikomus.

Sanontaan ”ei se köyhää koske” tuli minunkin yhdessä porukassa langettua. Sorry. Kyllä koskee. Nyt kesälläkin.

Jos on töitä sattunut saamaan ja sen myötä lomaa, niin rahavarat asettavat elämisen askelmerkit. - Rahaa joko on, tai sitä ei ole, sanoi eräskin henkilö. Eli jos ja kun rahaa on, niin se kulutetaan heti ja sitten ei enää ole. Ja jos ei ole töitä niin ei ole palkkaakaan. Vain erinäisiä avustuksia, joiden varaan ei suuria suunnitelmia voi tehdä. Kaikki menee jokapäiväiseen kulutukseen, jos hevin riittääkään. Lomareissuista voi vain haaveilla.

syreeni

Nautitaan kuitenkin nyt Suomen suvesta, juuri siellä missä kukin on. Katsotaan luontoa ympärillämme, myös kaupungeissa. Se ei vaatine seteleitä. Vehreys virkistää.

kortit UK lapset

Sanotaan, että lasten suusta kuulee totuuden. Allekirjoitan tuon. Totuuksia on kuulunut, niin hyvässä kuin pahassakin. Sanomiset ovat kuitenkin kaikki aitoja ja tilannekohtaisia. Kiitos teille lapset, joilta olen totuuksia oppinut. Toivottavasti myös päinvastoinkin.

Kun aikanaan jäin työttömäksi, yli viisikymppisenä, niin en osannut lainkaan ajatella mitä tuleman pitää. En ainakaan sitä, että koulu, josta olin ehdotkin yhdestä aineesta saanut, olisi tuleva työpaikkani. Mutta niin vain kävi. Kaikki siis on mahdollista.

Jos ei kaikkea opi koulun penkillä, niin kyllä elämänkoulu opettaa. On vain oltava avoin uusille ajatuksille ja seikkailuille. Joka päivä voimme oppia uusia asioita.

Koulun kaikki oppilaat, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä "opetuksen/avustamisen" merkeissä, ovat tulleet tutuiksi. Viimeiset työpäivät nämä lapset ja nuoret tekivät salassa kortteja ja omia sanomisiaan minulle. Luokkien delegaatiot luokseni olivat ihania ja myös surullisia. Oli jäähyväisten aika. Kiitos heille kaikille muistamisista ja kauniista ajatuksista yhteisellä taipaleellamme.

"Opi perusasiat, se ei riitä mutta opi ne...."

Raparperi

Jokohan nyt oltaisiin lähempänä kesää. Kevään kylmät on hidastuttanut niin kasvien kasvua kuin meikäläisenkin ajatuksen juoksua.

Emma-mummun aikanaan istuttama rapaperi ainakin on intoutunut auringonpaisteesta ja lämpimasta ilmasta. Jospa nyt muukin kasvillisuus alkaisi vihertää.

Raparperista puheen ollen. Tämän yksilön siirtäminen paikasta toiseen, ei ollut viisasta. Mummun aikanaan sijoittama paikka ei minusta ollut paras mahdollinen ja siksi kaivoin sen uuteen paikkaan, muka parempaan. Ei hyvä. Raparperi kitui ja kitui ja ilmoitti olemassaolollaan, että sen on huono olla.

Ei muuta kuin homma uusiksi. Siirsin nuutuneen ja kärsineen entiseen kasvualustaansa. Ja mitä tapahtui. Ilo oli molemminpuolinen. Raparperi viihtyi ja minä sen myötä. Sain komean sadon. Ja näin vuosienkin jälkeen raparperi osoittaa voimansa. Siitä on ollut antaa satoa naapurillekin.

 

Siis. Moni vanha konsti pn parempi kuin uusi. Sen olen tullut moneen kertaan huomaamaan.

Sama pätee nykyisin niin moneen "uudistukseen", että pientä heikottaa. Miksi ihmeessä pitää koko systeemi muuttaa, jos vain pieni osa on huonoa tai huonosti hoidettua. Miksi ei korjata vain heikkoa lenkkiä paremmaksi?

Ja kun nyt on kesä, toivottavasti, vihdoin paikallaan, on hyvä varautua tulevaan. Kyllä se talvi ja kylmät tulevat. Jos ei ajallaan, niin tulevat kuitenkin. Vanhaa puutaloa asuttaessa on hyvä muistaa tässäkin entisajan ohjeet ja neuvot. "Pidempi päivä kuin makkara", sanoi äitikin aikanaan. Jos tänään tekee vain tämän päivän asiat, voi huominen tuoda ongelmia tullessaan. On muistettava, että huomennakin pitää elää ja toimia.

Alkukevään kylminä hankitut märät puuklapit on saatava kuiviksi ja suojaan ennen talven tuloa.

Auringonpaiste kuivattaa pinotut puut suulin seinustalla.

Puut talven varalle