Blue Flower

Ovatko soten asiat liian vaikeita?

Meillä useinkin tulee esiin nousseeseen kysymykseen ”ymmärrys hoi, äly älä jätä tunnelma”, siis nyt menee ”yli hilseen.” Ovatko nämä soten asiat tällaisia? Vastaan kysymykseen intuitiivisesti, siis välittömän asian tajuamisen pohjalta ilman, että lähden tässä yhteydessä selvittämään asiaa pidemmälle. Mikä onkaan vastaukseni? Se on ”kyllä ja ei.” Siis sote on meille tavallisille toimijoille suurimmalta osalta kirjoittamaton lehti hämärässä tulevaisuudessa kolmen vuoden päässä tavalla tai toisella täytäntöön pantavana. Siis vaikka siinä menisikin ja varmaan vielä meneekin osia karille ja uusiksi, niin meidän järjestelmässämme on uudistamisen tarpeita. Siis tältä osin vastaus on ”kyllä”, mutta… Asialla on toinen puoli ja se on tuolle antiteesinä ”ei”. Me voimme aina kaikistakin asioista, myös sotesta, vahvistaa ymmärrystämme. Tällöin kysynkin sekä itseltäni, että kanssatoimijoilta ”tahdommeko” tarttua asiantynkään ja selvittää mahdollisuuksiamme olla mukana sekä henkilökohtaisten elämänasioidemme että kanssakulkijoidemme edunvalvonnan ja asioihin vaikuttamisen merkeissä? Silloin me selvitämme omassa ja yhteisömme piirissä, mitä ovat esimerkiksi sen toiminta-ajatuksen mukaisia kysymyksiä?

Jokin aika kirjoitin tekstiä, sote tulee, oletko valmis? Valmiuteen ei tarvita kaiken soten kysymysten hallintaa, vaan siinä on olennaista kiinnostuneisuus tarttua asioihin. Se ei myöskään sisällä kaiken selittämistä. Kysymys on siitä, että kulloisillakin edellytyksillä lähdetään liikkeelle. Olen yhteen elokuun tilaisuuteen tehnyt ryhmätyösuunnitelmaa ja sille ehkä liian ylimalkaisen tehtävänasettelun aiheella ”mitä on tehtävä?” Yksi soten tarkastelun avain on ratkaista oma linjaus suhtautumisessa siihen. Kirjoitin pamfletissa ”Asukkaiden vai yhtiöiden valta” järjestöjen asennoitumisesta joko niin, että sote asiat sivuutetaan vaikeasti ymmärrettävänä tai asennoidutaan suurin toivein mahdollisiin avautuviin toimintakenttiin soten myötä. Näissäkin on siten nähtävissä ääripäät ja taas kerran on paikallaan toteuttaa synteesi. Silloin ei sivuuteta asiaa vaikeana, vaan avataan niillä mahdollisuuksilla, jotka meillä sekä itsellämme että yhteisöillämme ovat olemassa. Toisaalta ei myöskään olla liian toiveikkaita ja intomielisiä, vaan nähdään tässä ja nyt realistisesti näkymiä.

”Mailma muuttuu, Eskoni” on paljon käytetty Nummisuutarin Eskolle annettu lausahdus. Tässä muutoksessa ollaan vääjäämättä tavalla tai toisella mukana, sillä me emme voi erota valtiosta ja maakunnasta tai kunnasta muuta kuin muuttamalla sieltä pois. Muutonkin myötä joudutaan jonkun pakkojäsenyyden piiriin, sillä nuo ovat pakkoyhteisöjä. Toinen usein käyttämäni termi tulee Linnan ”Sotakirjasta” (Tuntematon sotilas), jossa nuori upseeri Kariluoto saa ohjeen ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan!” Kariluoto on oiva metafora tähän sote-asioihin siksi, että hän saatuaan tuon ohjeen ei ymmärtänyt siitä liioin ”höykösen pöläystä”, vaan toisteli ”ei saa jäädä tuleen makaamaan”. Mutta niinpä vaan hänkin lähti johtamaan ryhmäänsä eteenpäin. Mitä halusinkaan ilmaista? Ajatukseni on siinä, että sote on yksi merkittävimmistä itsenäisen Suomen yhteiskuntapoliittisista ratkaisuista, jonka täydellistä ymmärrystä ei taida olla edes tuolla Arkadianmäellä tai Senaatintorin liepeillä, mutta siitäkin huolimatta jotakin sen suhteen on mahdollisuuksia toimia.