Ystävänpäivänä lun siihen kuuluvat kortit jäivät lähettämättä, on syytä keventää mieltään ja vaikkapa pohtia ystävyyden kysymystä. Ystävyys on sietämätöntä keveyttä, mutta siihen liittyy muutakin jopa raskasta puolta. Mirja Hämäläinen upeassa kirjassaan ”Ystävyys” nostaa asian muiden ihmissuhteiden rinnalle. Ystävyyteen liittyy idealistinen ajatus, että kaikki sujuisi itsestään asiasta puhumatta. Tämä hankaloittaa puhumista silloin, jos ystävyyssuhteeseen liittyy kipuilua.

Ystävyyteen liittyy jotakin syvempää kuin pelkkään kaveruuteen. ”Ystävyyksiä päättyy joka päivä, ja ihmiset nuolevat haavojaan piilossa. Jätetyksi tuleminen voi olla ystävyydessä tuskallisempaa kuin parisuhteessa.” Kaveruus voi muuttua ystävyydeksi, kuten esimerkiksi vuosia sitten keskustelumme nyttemmin edesmenneen matkakaverin kanssa eräässä ulkomaalaisessa kaupungissa, kun olimme löytäneet yhteisen sävelkulun eräisiin näkemyksiin. Toisaalta tilanne voi olla sitä, että viimeiseen saakka yritetään jelppiä kaveria vaikeuksissaan periaatteella ”kaveria ei jätetä” mutta voi olla myös se, että lupaus ylläpitää kaveruutta pätee edelleen periaatteella, että ei vaihda kadun toiselle puolelle, kun huomaa vastaantulijan.

Ystävyys on sittenkin mielessä jotakin syvällisempää kuin vaikkapa kaveruus eri muodoissaan, joita ovat työ, järjestö tai vaikkapa toriparlamentin jäsenyyskuviossa syntyvä kaveruus. Kun edellä oli maininta siitä, että kysymys on ihmissuhteista, joka elää ja hengittää ihmisten keskinäisessä ilmapiirissä. Siinä idealistinen asennoituminen voi kokea haaksirikon ja näin ystävyyteenkin liittyy mahdollisuus, että kysymys onkin kaksiteräisestä miekasta. Meiltä helposti unohtuu uhriutumisen ihka ja myös se uhka, että joutuu kantamaan ylenmääräistä taakkaa.    

Jo muinaiset roomalaiset olivat ystävyyden asialla. Heillä oli jotakin tähän viittaavaa omissa menoissaan. Ystävänpäivän taustalla kummittelee tai oikeastaan esiintyykin Pyhä Valentinus. Ystävänpäivän historia osoittaa kulttuurihistorian kiertokulun tyypillisyyttä siinä, että kun me täällä Euroopassa pähkäillään ja useinkin kummastellaan amerikkalaisuuden ilmiötä keskuudessamme, niin meillä jää huomaamatta se, että tuohan onkin meidän omaa perintöämme uudessa muodossa. Valentinus muutti Yhdysvaltoihin ja siellä tuli ystävänpäivän viettoon mukaan. Sitten kun täällä oli perinne hiipunut, niin perinteen uudelleen nostamisen aika oli tullut ja näin se käynnistyi ystävänpäivän merkeissä. 

Ystävänpäivä rantautui sitten Suomeenkin. Kalentereissa ystävänpäivä on ollut virallisesti vuodesta 1996, mutta se merkittiin erehdyksessä kalenteriin ilman virallista päätöstä jo vuosina 1990 ja 1991. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. Suomessa sen huomasi ensimmäisenä Tampereen Sydänyhdistys, joka keksi 1980-luvun alussa yhdistää ”punaisten sydänten juhlan” markkinointikampanjaansa. Seuraavaksi aiheesta kiinnostui SPR painattamalla ensimmäiset ystävänpäiväkortit. Pidetäänpä sekä itsestämme että ystävistämme huolta!